Ennakoiva riskien hallinta, häiriötilannesuunnitelma, muuttuva lainsäädäntö – mitä vesihuoltolaitoksilta odotetaan ja miksi?

Turvallinen talousvesi on meillä etuoikeus, ja hanaveden laatuun luotetaan. Miten turvallisuus vesihuoltolaitoksilla saavutetaan? Tähän on vastauksia todennäköisesti yhtä monta kuin maassamme on vesihuoltolaitoksia. Ennakoiva riskien hallinta on edistynyt harppauksin viime vuosikymmenten aikana. Taustavoimana ovat lainsäädännön muutokset, mutta toivottavasti myös asenteiden muuttuminen ja taloudelliset panostukset. Väitän, että riskienhallinnan taso kuitenkin edelleen vaihtelee vesihuoltolaitosten välillä.

EU:n juomavesidirektiivi on jalkautettu omaan lainsäädäntöömme ns. talousvesiasetuksella, jonka viimeisimmässä viime vuoden lopulla voimaan tulleessa uudistuksessa edellytetään, että talousvettä toimittavan laitoksen ennakoiva riskienhallinta kattaa koko vedentuotantoketjun ja riskienhallintakeinot ovat tarkoituksenmukaisia ja oikeasti toimivia.

Ennakoiva riskienhallinta edellyttää hyvää yhteistyötä muiden toimijoiden kesken

Tähän työkaluna tarjotaan ilmaista verkkopohjaista WSP-riskienhallintaohjelmaa (water safety plan). Vesihuoltolaitos vastaa työn tekemisestä yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen kanssa. Työn kattavuuden ja jatkuvuuden tarkastaa terveydensuojeluviranomainen. Riskienarvioinnin perusteella tehdään tarvittavat muutokset mm. valvontatutkimusohjelmaan.

Vedenhankinnan osalta WSP vaatii hyvää yhteistyötä kunnan kaavoituksen, ympäristönsuojelun, ELY-keskuksen ja muiden alueen toimijoiden kesken. Nykyistä pohjavesialueiden luokitusta aiotaan muuttaa, koska lakia vesienhoidon järjestämisestä muutettiin vuonna 2015. Uuden lainsäädännön myötä kaikkia pohjavesialueita tarkastellaan niiden suojelutarpeen ja vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden kannalta. Käytännössä ELY-keskukset rajaavat ja luokittelevat pohjavesialueet uudestaan, ja työ on parhaillaan käynnissä. Riskienhallinnan näkökulmasta pohjavesialueiden suojelutoimenpiteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja vesihuoltolaitoksen toimintaa aidosti tukevia, ja toimenpiteiden toteutumista tulee aidosti seurata ja valvoa.

Vedenjakeluverkostoissa monesti tarvittavat riskienhallintatoimenpiteet kulminoituvat vesijohtoverkoston kuntoon, ja riskien arvioinnin tuloksia voidaan käyttää saneeraussuunnittelun tukena. Toisaalta tarpeettomia putkirikkoja ja sitä kautta riskejä aiheuttavat myös ns. ulkopuoliset toimijat, jolloin pohjavesialueiden tavoin yhteistyö ja tiedonkulku ovat osa riskien hallintaa.

Häiriötilannesuunnitelma ajan tasalle

Kun ennakoiva riskienhallinta on saatu ajan tasalle ja toimenpiteet etenemään, on syytä tarkistaa vielä häiriötilannesuunnittelun tilanne. Aikaisemmin puhuttiin varautumissuunnitelmista ja vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelmista. Vesihuoltolain uudistuksen myötä termi muuttui häiriötilannesuunnitelmaksi, mutta sisältö on vastaava.

Mitä häiriötilannesuunnittelulla käytännössä tarkoitetaan, ja miksi liian usein suunnitelmat löytyvät koskemattomina ja vanhentuneina hyllyjen perukoilta? 
Riskienhallintaahan ei voi millään saada täysin aukottomaksi – esim. sääolosuhteet, inhimilliset tekijät tai uusi ennalta tunnistamaton tekijä voivat aiheuttaa veden saantia tai laatua uhkaavan vaaratilanteen.

Häiriötilannesuunnitteluun saatiin valtakunnallinen ohjeistus (Vesihuoltolaitoksen opas häiriötilanteisiin varautumiseen). Ohjeistuksen keskeisimpiä osioita on avaintoimintojen tunnistaminen ja niiden turvaaminen priorisoimalla ja laatimalla konkreettiset suunnitelmat. Suunnitelman tulee olla vesihuoltolaitoksen näköinen ja riittävän käytännönläheinen, jotta siihen olisi helppo tarttua myös hädän hetkellä. Suunnitelmaa tehdessä tulee esimerkiksi selvittää, mikä vedenottamo voi olla pois tuotannosta ja miten pitkään. Mitä kautta vesi tulee kriittisimmille asiakkaille, onko muita putkiyhteyksiä ja paljonko vettä kulutetaan? Ja vähintään yhtä tärkeää on se, miten tieto kulkee vesilaitoksen sisällä ja kuka vastaa mistäkin.

Vesihuoltolaitoksilla on ollut ja on mahdollisesti edelleenkin osia, paikkoja sekä työmenetelmiä, jotka sopivissa olosuhteissa voivat aiheuttaa talousveden saastumista. Jos luotetaan ainoastaan talousveden laadun tarkkailuun, ollaan auttamatta myöhässä, kun riski toteutuu. Jos ja kun riskipaikat selvitetään etukäteen ja vielä toimenpiteet saadaan vietyä eteenpäin ja toisaalta häiriötilanteita varten on laadittu suunnitelmat ja niitä on harjoiteltu, ollaan jo pitkällä. Jos nukutaan Ruususen unta, herätys ei välttämättä ole yhtä ruusuinen.

Lue myös:

• Vesihuollon häiriötilanteiden toimintakorttien uudet mallipohjat on julkaistu -artikkeli Vesitalouslehdessä 11.5.2022.