Kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi aidoksi osaksi projektin riskienhallintaa

Tarkemmin ajateltuna kaikessa on kuitenkin kysymys vain siitä, toimivatko hankkeen mineraalivarojen tutkimus, teknis-taloudellinen suunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi aidosti yhdessä. Aito yhteistoiminta edellyttää, että projektin riskienhallintaa johdetaan järjestelmällisesti ja tehokkaasti – yhtenä kokonaisuutena.

Riski ympäristölle on myös riski projektin omistajalle

Ympäristöriskit ja sosiaaliset riskit ovat käsitteitä, joissa on kaksi puolta. Hankkeesta voi aiheutua riskejä ympäristölle ja yhteisöille. Tätä riskien suuntaa hankkeen sisältä ulospäin mitataan tyypillisesti arvioimalla riskien todennäköisyyttä ja vakavuutta. Riskit liittyvät poikkeustilanteisiin, mutta myös normaalitoiminnasta aiheutuu ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia. On kuitenkin olemassa myös suunta ulkoa sisäänpäin: ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristöön ja yhteisöihin kohdistuvat riskit ovat kaikki riskejä myös kaivoshankkeelle: ne ovat projektiriskejä.

Mikäli näille vaikutuksille ja riskeille ei löydetä riittäviä hallintakeinoja, merkittävimmät niistä voivat uhata hankkeen toteutettavuutta.

Merkittävä projektiriski voi olla vaikkapa esimerkiksi tärkeän pohjavesialueen hydrogeologinen yhteys kaivosalueeseen, jolloin malmin tai sen jonkin osan louhinta voi vaikuttaa esimerkiksi kohtalokkaasti suuren pohjavedenottamon saantoon. Tällöin hanketta ei joko voida toteuttaa tai vaihtoehtoisesti kompensaatiot muodostuvat mittaviksi. Myös purkuvesistön tila on usein keskiössä tämän päivän riskitarkasteluissa. Purkuvesiä vastaanottavan vesistön ekologinen tila ei saa heikentyä toiminnan seurauksena. Varsinkin jos purkuvesiä vastaanottava vesistö on herkkä tai pieni, hankkeen vaikutus vesistön ekologiseen tilaan voi uhata hankkeen toteutettavuutta.

Mikäli vaikutuksille ja riskeille ei löydetä riittäviä hallintakeinoja, merkittävimmät niistä voivat uhata hankkeen toteutettavuutta. Ennakoimattomien vaikutusten hallinta taas voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja omistajan tai rahoittajan näkökulmasta heikentää tuotto-odotuksia tai vaikeuttaa lainan maksua. Myös riskien hallintakeinoihin liittyvät projektiviiveet voivat olla kohtalokkaita: tuotannon aloittamisen viivästyessä pääoman hoitokulut ovat ennallaan mutta tuottoa ei tule. Viiveen takia hanke saattaa myös päätyä toimimaan taloudellisesti haastavat ensimmäiset vuotensa erilaisessa toimintaympäristössä kuin suunnitteluvaiheessa oli arvioitu: tuotteiden maailmanmarkkinahinnat voivat olla heikommat ja toimintakustannukset kalliimmat.

Tunnista riskit riittävän ajoissa

Mikäli ympäristöön tai yhteisöihin liittyvä projektiriski on niin merkittävä, että se uhkaa hankkeen toteutettavuutta, on tärkeää saada juuri tästä erityisestä riskistä mahdollisimman paljon tietoa, mahdollisimman varhain. Kaivoshankkeen kehittäminen on varsin kallista toimintaa ja siksi on tiedostettava hankkeen mahdolliset esteet ja rajoitukset. Riittävä vaikutusten hallinta voi muodostua hyvinkin kalliiksi tai hitaaksi toteuttaa. Merkittävät viiveet ja kustannukset on pystyttävä sisällyttämään hankkeen aikatauluun ja taloudelliseen malliin. Jotta tärkeimmistä projektiriskeistä olisi riittävästi tietoa riittävän varhain, on riskien tunnistaminen aloitettava todella aikaisin ja seulottava merkittävimmät projektiriskit. Merkittävimpiin projektiriskeihin liittyvät tutkimukset aloitetaan erityisen aikaisin ja tutkimukset suoritetaan erityisellä tarkkuudella. Merkittävimpiin projektiriskeihin liittyviä epävarmuuksia on vähennettävä nopeampaa tahtia kuin muita epävarmuuksia.

Systemaattinen, pitkäkestoinen riskienhallinta heijastuu myös YVA-prosessin tuotteisiin: merkittäviin projektiriskeihin liittyvät vaikutukset ovat vaihtoehtotarkastelun keskiössä ja ne on selvitetty erityisellä tarkkuudella.

YVA ja lupahakemusprosessit integroituvat kannattavuustarkasteluun

Suomalaisessa järjestelmässä YVA-ohjelmavaihe sopii hyvin scoping-vaiheen teknis-taloudellisen selvityksen yhteyteen. Molempiin prosesseihin kuuluu toteuttamisvaihtoehtojen määrittely. Realististen vaihtoehtojen määrittely ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei keskeisimmistä riskeistä ole koottu jo runsaasti tietoa. Riittävän tiedon kokoaminen on voinut vaatia vuosia. Niinpä myös riskien tunnistamisen on täytynyt tapahtua vuosia ennen YVA-ohjelmavaiheen käynnistämistä.

Suomessa varsinainen YVA-vaihe soveltuu hyvin esikannattavuusselvityksen (PSF) yhteyteen. PSF-vaiheessa suoritetaan vaihtoehtojen teknis-taloudellinen arviointi, jossa myös ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset on huomioitava. YVA-vaiheen suorittaminen eri aikaan PFS:n kanssa voisikin pahimmillaan tarkoittaa sitä, että virallisesta YVA:sta tulisi vain keinotekoinen näytelmä, joka ei todellisuudessa vaikuttaisi hankesuunnitteluun ollenkaan.

Ympäristöluvan hakeminen kannattaa tehdä tarkentuvien kannattavuusselvitysten (FS, DFS) yhteydessä. Tällöin parhaaksi valittua vaihtoehtoa trimmataan mahdollisimman hyvin toimivaksi teknisesti ja taloudellisesti, mutta myös ympäristön sekä yhteisöjen kannalta.

YVA-prosessien optimaalinen kytkeminen hankkeeseen on maakohtaista: esimerkiksi jo naapurimaassa Ruotsissa ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi kytkeytyy kannattavuusselvityksiin hiukan eri tavoin kuin Suomessa erilaisen YVA-käytännön takia. Myös kannattavuusselvitysten etenemistavoissa on eroja: rahoittajat asettavat sisältö- ja tarkkuusvaatimuksia, mutta käytännöt voivat vaihdella myös yhtiökohtaisesti.

Onnistumisen edellytykset

Hyvä ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on mahdollista vain silloin, kun kaivoshankkeen riskienhallinta on järjestelmällistä ja suunnitelmallista. Hankekehitykselle laaditaan yksityiskohtainen suunnitelma, jossa erilaiset tiedonjyvät erilaisista prosesseista kohtaavat oikeaan aikaan. Tällöin valinnat ja päätöksenteko ovat perusteltuja ja vakaalla pohjalla. Parhaimmillaan virallinen YVA-prosessi onkin kiinteästi eräs kaivoshankkeen raportoinnin ja sidosryhmäyhteistyön alustoista.