Kiertotalouden avulla infran omistajat voivat vähentää materiaalien käyttöä, ehkäistä jätteen syntymistä ja hyödyntää olemassa olevia resursseja nykyistä tehokkaammin. Samalla voidaan pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä.
Rakentamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia: se kuluttaa noin puolet maailman luonnonvaroista ja tuottaa noin 30 prosenttia kaikesta jätteestä. Kun infran omistajat vähentävät päästöjä, parantavat resilienssiä ja hallitsevat kustannuksia, myös materiaalien käyttöön on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Keskeistä on arvioida, kuinka paljon uutta materiaalia todella tarvitaan.
Rakentamisen vähähiilisyyttä koskevassa keskustelussa keskitytään usein vähähiilisiin materiaaleihin. Vaikka niillä on edelleen tärkeä rooli, tarpeettoman materiaalinkäytön vähentämisellä voidaan usein saavuttaa yhtä suuria tai jopa suurempia hyötyjä. Kun materiaaleja käytetään vähemmän, vähenevät myös niiden hankinnasta, valmistuksesta, kuljetuksesta ja rakentamisesta aiheutuvat päästöt. Samalla syntyy vähemmän jätettä ja neitseellisiä luonnonvaroja tarvitaan vähemmän.
Materiaalien käytön vähentäminen onkin yksi kiertotalouden keskeisistä lähtökohdista. Kiertotaloudessa ei ole kyse vain kierrättämisestä, vaan myös olemassa olevien rakenteiden säilyttämisestä ja materiaalien pitämisestä käytössä mahdollisimman pitkään. Näin voidaan samalla pienentää rakentamisen ilmastovaikutuksia.
Betonin kiertotalous – muistilista infrarakentamiseen
Materiaalien tarpeen vähentäminen pienentää monissa tapauksissa paitsi päästöjä myös hankinta-, logistiikka- ja jätehuoltokustannuksia. Kiertotalous onkin yhtä lailla liiketoiminnallinen kuin ympäristöä koskeva päätös.
Suurin hyöty syntyy materiaalien käytön vähentämisestä
Nykyinen infrastruktuurin rakentaminen poikkeaa merkittävästi tilanteesta 50 vuotta sitten. Euroopan kaupunkeihin, liikenneverkkoihin ja julkiseen infrastruktuuriin on jo sitoutunut valtavia määriä betonia, terästä ja muita materiaaleja, joita voidaan mahdollisesti säilyttää käytössä, ottaa talteen tai käyttää uudelleen. Haasteena on hyödyntää jo olemassa olevien rakenteiden ja materiaalien arvo.
Tähän perustuu myös kiertotalouden hierarkia: vähennä materiaalien käyttöä, käytä materiaaleja uudelleen, ota ne talteen ja kierrätä. Näistä materiaalien käytön vähentäminen tuottaa yleensä suurimman ympäristöhyödyn. Jokainen vältetty tonni neitseellistä materiaalia vähentää sen tuotannosta, valmistuksesta, kuljetuksesta ja työmaatoiminnoista aiheutuvia päästöjä. Hyöty syntyy jo ennen kuin vaihtoehtoisia materiaaleja tarvitsee tarkastella.
Siksi kiertotalouden kannalta tärkeimmät päätökset tehdään usein hankkeen alkuvaiheessa. Voidaanko olemassa oleva rakenne säilyttää? Voidaanko sen käyttöikää pidentää? Kuinka paljon uutta materiaalia todella tarvitaan? Entä millaisia tavoitteita resurssitehokkuudelle, uudelleenkäytölle ja elinkaaren aikaiselle suorituskyvylle tulisi asettaa? Monissa tapauksissa kestävin materiaali on se, joka on jo käytössä.
Materiaalien ylikulutus jää helposti huomaamatta
Materiaalien tarpeen vähentäminen kuulostaa yksinkertaiselta. Käytännössä monissa hankkeissa käytetään kuitenkin edelleen enemmän materiaaleja kuin olisi tarpeen.
Tämän ilmiön syiden ymmärtäminen on AFRYn käynnistämän monitieteisen BLINK-tutkimushankkeen ytimessä. Hankkeessa pyritään tunnistamaan, missä vaiheissa hankkeiden suunnittelua ja toteutusta materiaalien ylikulutusta syntyy ja miten päätöksentekoa voidaan käytännössä muuttaa.
Tutkimalla sitä, miten normit, standardit, hankintakäytännöt ja hankkeissa tehtävät päätökset vaikuttavat materiaalien käyttöön, hankkeessa pyritään löytämään käytännön keinoja resurssien kulutuksen vähentämiseen hankkeen tavoitteista tinkimättä.
Vastauksia etsitään tutkimalla kahta suurta hanketta, joissa AFRYllä on keskeinen rooli: Tampereen raitiotien laajennusta ja Laakson yhteissairaala -hanketta Helsingissä. Tutkimuksessa tarkastellaan hankkeiden eri vaiheissa tehtäviä päätöksiä: milloin ja miksi materiaalien käyttö määräytyy ja millaisilla ratkaisuilla sitä voitaisiin vähentää.
Ensimmäiset havainnot ovat tuoneet esiin merkittävän sokean pisteen rakennusalalla. Hiilijalanjäljen laskenta on kehittynyt nopeasti, mutta monilla organisaatioilla on edelleen vaikeuksia määrittää materiaalien kokonaiskulutusta ja erityisesti neitseellisten materiaalien käyttöä. Tämän vuoksi on vaikea tunnistaa, missä materiaalien ylikulutusta syntyy ja missä piilevät suurimmat mahdollisuudet materiaalien käytön vähentämiseen.
Tällä on merkitystä, sillä materiaalien käyttö on yksi päästöjä aiheuttavista tekijöistä. Betonin ympäristövaikutuksista puhuttaessa tiedetään hyvin, että sementin päästöt ovat suuret. Vähemmälle huomiolle jää se, kuinka paljon betonia ylipäätään käytämme.
Pieni ylilouhinta, suurempi turvallisuusmarginaali tai joukko pieniä suunnittelumuutoksia voivat yksittäin vaikuttaa merkityksettömiltä. Suurissa infrastruktuurihankkeissa niiden yhteisvaikutus voi kuitenkin tarkoittaa tuhansia tonneja tarpeetonta materiaalien käyttöä ja käsittelyä sekä niistä aiheutuvia lisäpäästöjä.
Kiertotalouden periaatteet käytännön toimiksi
Infran omistajien kannalta olennaista on, miten kiertotalouden periaatteita voidaan toteuttaa turvallisuudesta, teknisestä toimivuudesta tai taloudellisesta kannattavuudesta tinkimättä. Tähän tarpeeseen AFRY on kehittänyt betonin kiertotalouden toimintamallin.
Betoni on erityisen merkittävä materiaali, sillä sen osuus kaikista Euroopassa käytettävistä rakennusmateriaaleista on noin 72 prosenttia. Samalla betonin keskeisen sideaineen, sementin, osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin kahdeksan prosenttia.
Betonin kiertotalous perustuu kolmeen periaatteeseen: betonin käytön vähentämiseen elinkaarella, uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen. Lähtökohtana on välttää tarpeetonta materiaalien käyttöä ennen kuin ryhdytään tarkastelemaan korvaavia materiaaleja tai elinkaaren loppupään ratkaisuja.
AFRY on lisäksi kehittänyt yhteistyössä lähes 50 sidosryhmän kanssa betonin kiertotalouden muistilistan, jonka avulla infrahankkeissa voidaan järjestelmällisesti arvioida uudelleenkäytön, materiaalien hyödyntämisen ja resurssitehokkuuden mahdollisuuksia ennen keskeisten hankepäätösten tekemistä.
Muistilista kattaa hankkeen koko elinkaaren suunnittelusta ja rakentamisesta kunnossapitoon ja käyttötarkoituksen muuttamiseen. Se muuttaa betonin kiertotalouden periaatteet käytännön toimiksi, joita projektitiimit voivat soveltaa päivittäisessä päätöksenteossa. Tarkistuslista on suunniteltu tilaajien, suunnittelijoiden, urakoitsijoiden, materiaalitoimittajien ja viranomaisten yhteiseksi työkaluksi, joka auttaa edistämään kiertotalousratkaisujen johdonmukaisempaa toteuttamista koko toimialalla.
Käytännön hankkeet osoittavat yhä useammin, että materiaalien tarpeen vähentämisellä ja olemassa olevien resurssien säilyttämisellä voidaan saavuttaa mitattavia ympäristö- ja liiketoimintahyötyjä.
Kiertotalous edellyttää parempia päätöksiä
Suomessa ja eri puolella Eurooppaa tehdyistä hankkeista saadut kokemukset viittaavat siihen, että kiertotalouden suurimmat esteet ovat usein pikemminkin organisatorisia kuin teknisiä. Niitä ovat esimerkiksi vakiintuneet hankintakäytännöt, riskeihin liittyvät käsitykset, kustannusvaikutukset ja oletukset neitseellisten materiaalien käytöstä.
Hanke-esimerkit samalla osoittavat, että teknisiä ratkaisuja on jo olemassa. Suurempi haaste on varmistaa, että kiertotalous otetaan huomioon riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta sillä voidaan vielä vaikuttaa hankkeen lopputulokseen. Monet mahdollisuudet menetetään jo ennen rakentamisen alkamista. Hankintamallit, riskien arviointi, vakiintuneet vaatimukset ja perinteiset toimintatavat voivat kaikki suosia neitseellisiä materiaaleja silloinkin, kun käyttökelpoisia vaihtoehtoja olisi tarjolla.
Siksi kiertotalous tulisi nähdä ensisijaisesti suunnittelu- eikä jätehuoltokysymyksenä. Materiaalien käyttöä, olemassa olevien rakenteiden säilyttämistä ja tulevaa uudelleenkäyttöpotentiaalia koskevat päätökset tehdään yleensä kauan ennen kuin rakenne tulee purkuikään.
Samalla kiertotalous tuottaa arvoa myös päästövähennyksiä laajemmin. Vähentämällä riippuvuutta uusista neitseellisistä luonnonvaroista organisaatiot voivat vahvistaa resurssien saatavuutta ja toimintavarmuutta sekä vähentää altistumista toimitusketjujen häiriöille. Ympäristövaatimusten kiristyessä ja materiaalien saatavuuden muuttuessa epävarmemmaksi näiden hyötyjen merkitys kasvaa entisestään.
Mittaamme sitä, millä on merkitystä
Rakennusalan kehityksen seuraava askel saattaa liittyä materiaalien ja teknologian kehittymisen ohella myös siihen, miten hankkeiden onnistumista mitataan. Nykyisin hankkeissa yhä vakiintuneemmin seurataan energiankulutusta ja hiilipäästöjä. Tulevaisuudessa materiaalien kulutusta saatetaan tarkastella yhtä järjestelmällisesti.
Parempi tieto materiaalien käytöstä ja erityisesti neitseellisten materiaalien käytöstä auttaisi organisaatioita tunnistamaan tehottomuutta, asettamaan tarkoituksenmukaisia tavoitteita ja tekemään perustellumpia päätöksiä hankkeen koko elinkaaren ajan. Tällainen muutos voisi vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen, miten infrahankkeita suunnitellaan ja toteutetaan.
Parhaat mahdollisuudet vähentää materiaalien käyttöä ovat jo hankkeen alkuvaiheessa, mutta niitä ei aina tunnisteta. Liian usein kiertotalouteen kiinnitetään huomiota vasta sen jälkeen, kun hankkeen keskeiset päätökset on jo tehty. Materiaalien käytön kannalta ratkaisevat valinnat tehdään jo suunnittelun ja hankinnan aikana. Silloin voidaan vielä vähentää uusien materiaalien tarvetta, pidentää rakenteiden käyttöikää ja luoda edellytykset niiden myöhemmälle uudelleenkäytölle.
Toimijoille, jotka pyrkivät pienentämään materiaalien hiilijalanjälkeä ja käyttämään rajallisia luonnonvaroja tehokkaammin, viesti on selvä: kiertotalous ei ole elinkaaren loppupään ratkaisu. Se on suunnittelustrategia. Rakenna vähemmän, käytä enemmän jo olemassa olevia materiaaleja uudelleen ja hyödynnä niiden koko arvo.