Kiertotalous käytännössä – sivuvirroista kannattavaa liiketoimintaa
Kiertotalous käytännössä – sivuvirroista kannattavaa liiketoimintaa
Yksi kiertotalouden peruselementeistä on sivuvirtojen ja jätteiden kierrätys uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Sivuvirroilla tarkoitetaan kaikkea materiaalia, joka teollisissa prosesseissa syntyy itse lopputuotteen lisäksi, kuten metsäteollisuuden erilaiset lietteet ja kalkkijakeet. Sivuvirtojen hyödyntämisestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta miksi materiaaleja ei edelleenkään hyödynnetä optimaalisesti? Miksi hyödyntämiskelpoista materiaalia jää hyödyntämättä? Miten digitaaliset ratkaisut, paineet lainsäädännön muuttamiseksi, yhteistyö ja talouden nousukausi voivat edistää kiertotalouden tavoitteita?
Verotus ja lainsäädäntö ohjaavat uusiomateriaalien käyttöä
Usein asiat joko tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta taloudellisten syiden vuoksi. Tämä pätee myös sivuvirtojen hyödyntämiseen: mikäli niiden käyttö olisi kustannuksiltaan neitseellisten raaka-aineiden käyttöä edullisempaa, niitä varmasti hyödynnettäisiin enemmän. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. Yksi syy tähän on se, että nykyisessä talousjärjestelmässämme ei oteta riittävästi huomioon ympäristöön kohdistuvia yhteiskunnallisia hyötyjä tai haittoja esimerkiksi neitseellisten luonnonvarojen käyttöön liittyen. Sen sijaan työtä verotetaan rankasti, ja sitä uusioraaka-aineiden käsittelyyn tarvitaan usein neitseellisiä enemmän. Sitra ehdottaakin tuoreessa julkaisussaan siirtymistä kokonaisvaltaisesti työn verotuksesta kohti luonnonvarojen käytön ja ympäristön kuormittamisen verotusta.
Hinnan lisäksi uusioraaka-ainemarkkinoihin vaikuttavat monet lainsäädännön rajoitteet. Materiaalin luokittelu kategorisesti jätteeksi johtaa käytön rajoitteisiin ja hidasteisiin, vaikka se teknisiltä, ympäristö- ja turvallisuusominaisuuksiltaan olisi samanlaista kuin neitseellinen materiaali. Esimerkiksi jäteperäisten lannoitteiden käyttö on tällä hetkellä varsin hankalaa. Onneksi uudistettavana olevan lannoitevalmisteasetuksen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista on määritelty orgaanisista ja uusioraaka-aineista peräisin olevan lannoitetuotannon kasvattaminen. Toivottavasti uudistus onnistuu ja tavoitteeseen päästään vaarantamatta epäorgaanisten sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia.
Sivuvirrat hyötykäyttöön yhteistyöllä ja ennakkoluulottomuudella
Meillä on kuitenkin mainioita esimerkkejä malleista, joissa jätteitä ja sivuvirtoja hyödynnetään taloudellisesti kannattavalla tavalla jo nykyisessä toimintaympäristössä. Valiolla juuston valmistuksessa syntyvä hera uusiokäytetään muun muassa eläinten rehuna ja proteiinin lähteenä muissa tuotteissa. UPM taas valmistaa mm. biopolttoainetta metsäteollisuuden tähteistä sekä komposiittiterassilautaa pakkausten etikettien valmistuksessa syntyvästä tarralaminaattijätteestä. Tarpaper Recycling kierrättää kattohuovan asfaltin valmistukseen, jossa se korvaa neitseellisen bitumin. Yaran lannoitetehtaan sivutuotteena syntyvää kipsiä levitetään mereen laskevien jokien varsilla pelloille. Kipsillä pystytään sitomaan tehokkaasti peltojen fosforia niin, ettei sitä pääse huuhtoutumaan vesistöihin.
Mikä näitä menestystarinoita yhdistää? Keskeistä sivuvirtojen onnistuneelle hyödyntämiselle ovat sivuvirran teknisten ominaisuuksien tunteminen, turvallisuus- ja ympäristövaikutusten selvittäminen, toimivan yhteistyöverkoston luominen ja vahva kaupallinen osaaminen. Lisäksi tarvitaan rohkeutta lähteä kokeilemaan jotain aivan uutta! Meidän on rikottava toimialarajoja, jotta löydämme uusia, ennalta-arvaamattomia ratkaisuja. Tämä edellyttää aiempaa avoimempaa toimintakulttuuria, tutkimusta ja kehitystä sekä yhteistyötä suurten ja pienten yritysten, julkisen sektorin ja tutkimuslaitosten välillä. Laajamittaisen yhteistyön tärkeyttä korostettiin myös toista kertaa järjestetyssä World Circular Economy Forumissa Yokohamassa lokakuun lopussa.
Digitalisaatio ja noususuhdanne kiertotalouden ajureiksi
Käynnissä oleva digitaalinen murros voidaan halutessa valjastaa kiertotalouden ajuriksi. Tiedon määrä lisääntyy ja sen hyödyntäminen mm. tekoälyn avulla tuo prosesseihin tehokkuutta. Se mahdollistaa tarkan tiedon jakamisen käytettävissä olevista materiaaleista ja niiden liikkeistä. Mitä mahdollisuuksia esimerkiksi lohkoketjuteknologia tarjoaakaan kiertotalouden edistämiseksi! Digitalisaation mahdollistamat virtuaaliset jakamisalustat ja tuote palveluna -konseptit vähentävät tarvetta omistamiseen ja lisäävät resurssien käytön tehokkuutta.
Digitalisaatio mahdollistaa myös uudenlaisten kumppanuuksien ja yhteistyöalustojen luomisen yli maantieteellisten rajoitteiden. Eräs mainio esimerkki tällaisesta on AFRYn luoma ja ylläpitämä ligniiniekosysteemi. Merkittävä osa puiden ja kasvien koostumuksesta on ligniiniä, joka selluntuotannossa siirtyy jäte- ja sivuvirtajakeisiin. Valtaosa siitä hyödynnetään energianlähteenä, vaikka ligniinistä voitaisiin saada paljon suurempaa lisäarvoa muussa käytössä. Ligniiniekosysteemin avulla pyritään nopeuttamaan ligniinin markkinoiden kehittymistä yhdistämällä potentiaaliset ja nykyiset ligniinintuottajat, loppukäyttäjät ja teknologian kehittäjät. Hanke on kasvuhakuinen, markkinalähtöinen ja kansainvälinen.
Elämme noususuhdanteen aikaa. Etla arvioi syyskuussa julkaistussa ennusteessaan, että kokonaistuotantomme kasvaa 2,8 prosenttia tänä vuonna ja 2,2 prosenttia vuonna 2019. Teollisen toiminnan vahva kasvu merkitsee myös sitä, että tuotannon sivuvirtoja on jatkossa saatavilla nykyistä enemmän bio- ja kiertotalouden raaka-aineiksi. Noususuhdanne on myös erinomaista aikaa rakentaa uusia liiketoimintamalleja ja sulkea materiaalien kiertoja. Tehdään yhteistyötä ja käytetään hyväksi kiertotalousinnovaatioihin ohjattuja varoja. Esimerkiksi Business Finland on juuri käynnistänyt nelivuotisen ja 300 miljoonan euron laajuisen Bio and Circular Finland -ohjelman, jolla haetaan kansainvälisesti skaalautuvia ratkaisuja globaaleihin kestävän kehityksen haasteisiin. Yhteistyössä on voimaa!
