Kohtaavatko vesihuoltolaitosten talous ja saneeraustarpeet?

Nykyisessä työssäni AFRYlla vanhempana projektipäällikkönä olen tarkastellut noin puolentoista vuoden ajan vesihuoltolaitoksen taloudellista tilaa laatimalla talousmalleja ja 10 vuoden talousennusteita eri kokoisille vesihuoltolaitoksille. Laatimiemme taloudellisten mallinnusten havaintoina voidaan todeta muutama asia:

1. Vesihuollon nykyisen tasoiset maksut eivät riitä kattamaan kohonneita kustannuksia.
2. Positiivisena havaintona voidaan todeta, että vesilaitokset ovat heränneet saneeraustarpeisiin. Talousarvioiden ja taloussuunnitelmavuosien investointisuunnitelmat pullistelevat saneerausinvestointeja ja tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena vielä 10 vuoden investointisuunnitelmissakin.
3. Harvemman vesihuoltolaitoksen tulorahoitus riittää kattamaan kasvavan investointimäärän, joten investointeja joudutaan rahoittamaan velkarahalla.
4. Vesihuollon maksut tulevat nousemaan tulevina vuosina. Mitä pidempään vesihuollon maksujen korotuksia viivästytetään, sitä suurempia ovat tulevat kertakorotukset olemaan.

Olen miettinyt mistä nykyinen ketju juontaa juurensa. Oma oletukseni on, että asioita tehdään vesihuoltolaitoksilla oikein. Saneeraustarpeita arvioidaan ja arvioiden pohjalta laaditaan kohdennettuja saneeraussuunnitelmia. Kun investointisalkkuun lisätään vielä kuntien ja kaupunkien elinvoimaa ylläpitävät ja lisäävät uudisinvestoinnit, investointisalkku voi kasvaa huomattavan suureksi.

Edelleen monen vesihuoltolaitoksen toimintaa ohjataan kunnan puolelta toimintakatteen kautta, jolle on asetettu toteumavaatimus. Toimintakate ei ota huomioon vesihuoltolaitoksen investointeja, joten tilikauden ylijäämästä huolimatta, investointiohjelma voi painaa rahoituksen negatiiviseksi ja aiheuttaa investointien toteuttamisen lainarahoituksella.

Vesihuoltolaki uudistuu – uusia vaatimuksia

Vesihuoltolain esitysluonnoksessa on esitetty vaatimuksia vesihuoltolaitoksille mm. pitkän aikavälin omaisuudenhallintasuunnitelman laatimiselle, joten tulevaisuus näyttää positiiviselta. Valtioneuvoston asetusluonnoksen mukaan omaisuudenhallintasuunnitelma sisältäisi:

1. kuntotutkimussuunnitelman
2. kunnossapitosuunnitelman
3. pitkän aikavälin investointisuunnitelman 20 vuoden tarkastelujaksolla sisältäen sekä investointi- ja saneeraussuunnitelmat ja investointien rahoitustarpeen
4. pitkän aikavälin taloussuunnitelman 20 vuoden ajalle
5. vesihuoltolaitoksen oman sanallisen kuvauksen omaisuudenhallinnan ja talouden tilasta

Kahdenkymmenen vuoden ajanjakso on saneerauksia suunnitellessa pitkä. Verkostoa ehditään saneerata kymmeniä kilometrejä. Lisäksi kaikkiin laitoksiin, pumppaamoihin ja muihin laiteasemiin osuu jonkinasteinen saneeraus vähintään automaation tai kuluvien osien uusinnan osalta.

Taloussuunnitelman tulee sisältää sekä investointitavoitteet että toimenpiteet, joilla pyritään saavuttamaan talouden tasapaino.

Muutettu vesihuoltolaki tulee voimaan 1.1.2026 ja lain 35 § mukaan omaisuudenhallintasuunnitelma on laadittava kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Lisäksi vesihuollosta perittävät maksut on saatettava 18§ ja 19§ mukaisiksi omaisuudenhallintasuunnitelman laatimisen jälkeiseen tilikauteen mennessä.

Vesihuoltolaitosten investoinnit ja niiden rahoitus kiinteämmäksi osaksi talouden suunnittelua

Omaisuudenhallintasuunnitelmassa esitetyt kuntotutkimussuunnitelman kustannusvaikutukset eivät ole kokonaisuudessaan merkittävät ja kunnossapitosuunnitelma kirjoittaa laajemmin auki vesihuoltolaitoksen toimintaa. Sen sijaan asetusluonnoksen kohdat pitkän aikavälin investointisuunnitelma ja pitkän aikavälin taloussuunnitelma vaativat huomattavasti tarkempaa yhteensovitusta, kun tavoitteena on asetusluonnoksen mukainen talouden tasapaino.

Näkemykseni on, että vesihuoltolaitoksen talouden suunnittelu ja mallinnus pitää jatkossa ottaa kiinteäksi osaksi jokaista verkoston saneeraustarvearviota tai laitosten ja laiteasemien 20 v pitkän tähtäimen suunnitelmaa (PTS), jotta vesihuoltolaitos voi varmistaa mahdollisimman toteutuskelpoiset ja taloudellisesti kestävät suunnitelmat. Tarvittaessa investointiohjelma on sopeutettava laitoksen taloudelliseen kantokyvyn määrittelemälle tasolle jo sitä laadittaessa. Alimitoitettu investointiohjelma ei ole kestävä ratkaisu, joten samanaikaisesti tulee suunnitella, miten vesihuoltolaitoksen tulorahoitus saadaan nostettua kantamaan tulevaisuuden uudisinvestointi- ja saneeraustarpeet.

Vesihuoltolaitosten perusongelmaan, jossa kuntien ja kaupunkien vaatimat uudisinvestoinnit ajavat saneeraustentarpeiden ohi, ei ole helppoa ratkaisua. Uskon, että keskustelua investoinneista on helpompi käydä, kun niiden vaikutukset vesihuoltolaitoksen talouteen pystytään osoittamaan laskelmien perusteella.

Meiltä AFRYlta löytyy laaja-alaista asiantuntijuutta vesihuoltolaitosten investointi- ja taloussuunnitelmien yhteensovittamiseen. Jos jokin asia mietityttää, ota rohkeasti yhteyttä. Ratkaistaan tämä asia yhdessä!