Merituulivoiman kestävä kasvu ja Suomen kilpailuedun mahdollistaminen

Suomen merialueilla on tunnistettu valtavasti potentiaalia tuottaa puhdasta sähköä, ja hankekehittäjien kiinnostus Suomen merialueita kohtaan on kasvanut merkittävästi niin aluevesillä kuin talousvyöhykkeelläkin. Samanaikaisesti merialueiden luontoarvoja tulisi suojella aiempaa laajemmin. Euroopan unionin biodiversiteettitavoitteen mukaan 30 % maa- ja merialueista tulisi olla oikeudellisen suojelun piirissä, ja tästä alueesta vähintään 30 % tiukan suojelun piirissä. Merituulivoiman yhteensovittaminen merialueen muun käytön ja luontoarvojen kanssa onkin yksi keskeisimmistä haasteista merituulivoiman rakentamiseksi talousvyöhykkeelle.

Haasteeksi voi muodostua myös Suomen kilpailukyky hankekehittäjien silmissä. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on merituulivoiman kehityksessä nykyisellään muun muassa Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa jäljessä. Näissä maissa kapasiteettia on suunniteltu paitsi enemmän, myös nopeammin.

Keinoja mahdollisimman ripeän ja yhtäaikaisen hankekehityksen mahdollistamiseksi, sekä samalla luontoarvojen huomioimiseksi tulisi edistää, jottei Suomi jää kilpailussa jälkeen. AFRY on tunnistanut kolme keskeistä osa-aluetta, joilla markkinaehtoista merituulivoimaa voitaisiin kestävästi edistää. AFRYn näkemykset perustuvat valtioneuvostolle tehtyyn Merituulivoiman edistäminen -selvitykseen, sekä AFRYn asiantuntijoiden näkemyksiin raportin julkaisun jälkeisestä merituulivoiman edistämistyöstä.

Suomi tarvitsee kansallisen tavoitteen markkinaehtoisen merituulivoimakapasiteetin lisäämiseksi

Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti toukokuussa lausunnoille luonnoksen hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki merituulivoimasta talousvyöhykkeellä. Esitysluonnoksen mukaan valtioneuvosto tekisi päätöksen kilpailutettavasta merituulivoiman hankekehitykseen käytettävästä alueesta ja kilpailutettavien alueiden valinnassa hyödynnettäisiin merialuesuunnitelmaa.

Hallitusohjelmassa mainittu kansallinen tavoite markkinaehtoisen merituulivoimakapasiteetin lisäämiseksi on tärkeä merialuesuunnittelua ohjaava tekijä. Hallituksen tulisikin määrittää tavoite nopeasti, jotta se aidosti ohjaisi merialuesuunnittelua, sillä Suomen toinen merialuesuunnitelma on ohjelmoitu jo vuosille 2022–2027. Tavoitteen tulisi kattaa paitsi merituulivoiman kapasiteetti, myös selkeät toimet, joilla tavoite voidaan saavuttaa määräaikaan mennessä, ja joihin sitoudutaan jokaisella tasolla.

Merialuesuunnitelman potentiaalisten energiantuotantoalueiden valintaan tulisi osallistaa hankekehittäjiä, sillä taloudellinen kannattavuus ohjaa vahvasti hankekehittäjien suunnittelukriteerejä, mikä taas ei merialuesuunnittelussa ole keskeinen potentiaalisten energiantuotantoalueiden valinnan kriteeri. Merellisten toimintojen yhteensovittaminen vaatii eri sidosryhmien välistä avointa vuoropuhelua, sekä todennäköisesti jonkin verran kompromisseja lähes jokaiselta taholta.

Merialuesuunnitelman potentiaalisten energiantuotantoalueiden tulisi lisäksi olla niin laajoja, että niiden sisältä löytyy tarpeeksi suuri alue mahdollistamaan kannattavan merituulivoimatuotannon. Merialuesuunnitelmassa tulisi osoittaa potentiaalisia energiantuotantoalueita enemmän kuin mitä kapasiteettitavoite osoittaisi, sillä osa potentiaalisista energiantuotantoalueista todennäköisesti rajautuu hankekehityksen aikana suoritettavien tarkempien selvitysten myötä pois.

Hyvin suunniteltu sijoittelu ja hankekehityksen kohdistaminen erityisesti syville merialueille turvaa luonnon monimuotoisuutta

Uusiutuviin energianlähteisiin siirtyminen voi pitkällä aikavälillä lisätä Itämeren luonnon monimuotoisuutta, sillä ilmastonmuutoksen on todettu lisäävän Itämeren rehevöitymistä, jolla taas on luontoa köyhdyttävä vaikutus. Merituulivoiman rakentaminen syville ja vähemmän monimuotoisille alueille on vedenalaisen luonnon hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto verrattuna merituulivoiman rakentamiseen aluevesien matalammille ja monimuotoisemmille merialueille. Vedenalainen luonto on monimuotoisinta matalilla rannikkoalueilla, joilla suurin osa nykyisistä luonnonsuojelualueistakin sijaitsee (kuva 1). Nykyiset suojelualueet kattavat laajoja alueita merellä, mutta ne on perustettu pinnan yläpuolella sijaitseviin luontoarvoihin pohjautuen tai suojelemaan ympäristöjä, jotka ovat tärkeitä mm. linnuille tai hylkeille, eivätkä ne huomioi vedenalaisia luontoarvoja perustamisen aikaisten tietopuutteiden vuoksi. Nykyiset suojelualueet kattavat vain alle kolmasosan vedenalaisista luontoarvoista, joten merensuojeluverkoston laajentamiseksi onkin ehdotettu uusia alueita. Nämä vedenalaisilta luontoarvoiltaan monimuotoisimmat alueet sijaitsevat myös rannikon läheisyydessä (kuva 1).

Merituulivoimapuistojen monikäytön mahdollisuuksia tulee selvittää, sillä rannikon läheisten luontoa kuormittavien toimintojen siirtäminen syvillä merialueilla sijaitsevien merituulivoimapuistojen yhteyteen voi vähentää rannikon kuormitusta ja vapauttaa sieltä tilaa esimerkiksi uusille suojelualueille.

Talousvyöhykkeen syviltä alueilta ei kuitenkaan ole yhtä paljon vedenalaista kartoitettua tai tutkittua tietoa esimerkiksi merenpohjan geologisista ominaisuuksista, vedenlaadusta, pohjan lajistosta, luontotyypeistä, kuin aluevesiltä, joten talousvyöhykkeen toimintojen sijoittelun ja yhteensovittamisen suunnittelu esimerkiksi merialuesuunnittelussa on haastavaa.

Talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeiden YVA-menettelyissä on kerätty paljon uutta tietoa, osin samoiltakin alueilta, mutta pääasiassa vain hankerajausten sisältä ja hankkeissa kerätyn tiedon julkaiseminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietoa olisi tärkeää saada myös hankealueiden ulkopuolella sijaitsevilta alueilta, jotta olisi mahdollista muodostaa kokonaiskuva syvien merialueiden monimuotoisuuden mahdollisesta vaihtelusta ja useiden hankkeiden potentiaalisista vaikutuksista syvien alueiden meriluontoon.

Tehokkaaseen tiedon kartuttamiseen tarvitaan valtion ja hankekehittäjien yhteistyötä. Valtion tulisikin kerätä enemmän tietoa myös talousvyöhykkeeltä ja tarjota se hankekehittäjien käyttöön. Hankekehittäjät puolestaan voisivat tarjota hankealueilta keräämänsä aineiston valtion käyttöön yksinoikeuden alueelle saatuaan.

Lisäksi merituulivoimahankkeiden kumulatiivisten ympäristövaikutusten arviointi tulisi perustua muuhunkin kuin yksittäisten hankkeiden YVA-menettelyssä tehtyihin arviointeihin. Tällaisiin laajoihin kartoituksiin ja tutkimuksiin sekä valtioiden rajat ylittäviin kumulatiivisten vaikutusten arviointiin tarvitaan merituulivoiman hankekehittäjien, viranomaisen ja tutkimuslaitosten kansainvälistä yhteistyötä.

Valtioneuvoston merituulivoima-alueiden valinnassa ja Energiaviraston kilpailutuksessa tulisi huomioida hankkeissa jo tehdyt selvitykset ja investoinnit

Valtioneuvoston merituulivoima-alueiden valinnassa ja Energiaviraston kilpailutuksessa tulisi huomioida jo pitkällä hankekehityksessä olevia hankkeita Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Suomen talousvyöhykkeellä on useiden hankekehittäjien toimesta jo pitkälle vietyjä hankkeita, joissa on tehty mittavia selvityksiä ja ollaan paraikaa etenemässä YVA-selostusvaiheeseen. Jo tehdyn taustatyön tulisi luoda paremmat mahdollisuudet toimijalle voittaa Energiaviraston kilpailutus. Esimerkiksi hyväksytty YVA-selostuksen perusteltu päätelmä tekee hankkeen onnistumisesta huomattavasti todennäköisempää. Kaukana merellä YVA-menettelyä varten tehtävät selvitykset ovat hyvin paljon aikaa ja muita resursseja vieviä, joten hankekehittäjät ovat jo investoineet huomattavasti hankkeisiinsa, mikä varmasti lisää sitoutuneisuutta kehittää hankkeet loppuun saakka. Myös Fingridin parhaillaan työn alla olevassa selvityksessä merituulivoiman liityntämahdollisuuksista kantaverkkoon voisi selvityksen luonnoksessa esitettyjä alustavia alueita (kuva 1) jatkotyöstää niin, että alueiden sijainti tukisi pitkällä hankekehityksessä olevia useiden eri hankekehittäjien hankkeita vieläkin paremmin.

Kilpailutettavia alueita tulisi arvioida, sekä järjestää kilpailutus usealle hankkeelle yhtäaikaisesti yhden alueen sijaan, jotta kunnianhimoisiin merituulivoimatavoitteisiin voidaan päästä. Riskinä yksitellen etenemisessä on se, että jos jokin alueista ei etenisikään tuotantoon asti, olisi aikaa vievää aloittaa uusien hankkeiden kehittäminen jälleen alusta. Lisäksi merialueilla ei voida suorittaa heti alussa niin kattavia selvityksiä, että esimerkiksi tekniset toteutusmahdollisuudet olisivat aukottomasti selvillä, ja siten tekninen toteutettavuus varmistuu täysin vasta hankkeen ollessa jo melko pitkällä, kun aletaan suorittaa mm. hyvin kalliita kallioperän kairauksia.

Suomen kilpailukyvyn säilyttämistä edistää kansallisen tavoitteen määrittäminen merituulivoiman kapasiteetin lisäämiseksi sekä mahdollisimman ripeän ja yhtäaikaisen hankekehityksen mahdollistaminen. Kestävässä merituulivoimakehityksessä yhdistyy laadukas ja osallistava merialuesuunnittelu sekä tiedonkeruun ja tutkimuksen lisääminen ulkomerialueilla myös julkisin varoin. Äskettäin ilmestyneessä Merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelmassa on ansiokkaasti huomioitu edellä mainittuja seikkoja.

Artikkelin kirjoittaja Petra Saari työskentelee AFRYllä ympäristöasiantuntijana. Hän on toiminut vedenalaisen meriluonnon asiantuntijana useiden merituulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinneissa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä:

Petra Saari, Environmental Expert, AFRY Finland
Nikita Semkin, Senior Principal, AFRY Management Consulting

Katso myös:

• Merituulivoiman edistäminen ja Policy Brief VN TEAS-hankkeessa
• Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi merituulivoimasta talousvyöhykkeellä
• Merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelma