Paluu luonnon monimuotoisuuden äärelle
Paluu luonnon monimuotoisuuden äärelle
Biologinen, Maapallon elämän monimuotoisuus on kriittisen tärkeä kaikelle elämälle. Se ylläpitää ekosysteemien toiminnallisuutta ja tarjoaa ekosysteemipalveluja luonnolle ja yhteiskunnalle. Ekosysteemipalvelut ovat tärkeitä taloudelliselle kehitykselle ja ihmisen hyvinvoinnille. Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on kohtalaisesti tai erittäin riippuvainen luonnosta. Toisaalta biodiversiteetin menetys on suuri riski luonnolle ja yhteiskunnallemme. Maailman talousfoorumin globaaleja riskejä käsittelevässä vuoden 2022 raportissa biodiversiteetin menetys ja ekosysteemin luhistuminen ovat yksi viidestä ihmiskunnan seuraavan kymmenen vuoden vakavimmista uhista.
Haaste: monimutkainen, monikerroksinen monimuotoisuus
Ihmisen toiminta heikentää biodiversiteettiä suorasti ja epäsuorasti kiihtyvään tahtiin, mikä tarkoittaa, että ekosysteemipalvelut heikkenevät ja luontopääoma vähenee. Biologisen monimuotoisuuden vaikutusta taloustieteeseen käsitellyt Dasgupta-raportti arvioi, että luontopääoman arvo henkilöä kohden väheni lähes 40 % vuosien 1992 ja 2014 välillä. Samaan aikaan maailmanlaajuinen bruttokansantuote kasvoi 3,6 %:n vuosivauhtia. Biodiversiteettikriisi on erittäin monimutkainen ja monikerroksinen. Biodiversiteetti sisältää useita tasoja, kuten elinympäristöt sekä lajit ja genetiikat. Nämä kaikki ovat kytköksissä toisiinsa.
Pienillä muutoksilla järjestelmässä voi olla laajamittaisia negatiivisia vaikutuksia. Tämä tekee biodiversiteetin mittaamisesta ja seurannasta haastavaa, vaikka tiedon keruulle ja soveltuvan tiedon analysoinnille olisikin asetettu tarkat määritelmät. Yksi keskeinen syy luontopääoman laskuun on se, että ekosysteemipalvelujen rahallista arvoa ei tunnisteta riittävästi useimmissa päätöksentekoprosesseissa. Silti ekosysteemipalvelujen vuosittaisen hyödyn arvioidaan olevan 125 000 - 140 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi toisin kuin ilmastoa, biodiversiteettiä ei vielä säännellä sitovalla globaalilla mallilla kuten Pariisin sopimus.
Metsät ovat monimuotoisuuden kehto
Metsät ovat yksi tärkeimmistä biologisen monimuotoisuuden lähteistä. Merkittävä osa maapeitteisten ekosysteemien eläin- ja kasvilajeista asuu metsissä. Metsäekosysteemit myös toimivat yhdessä muiden ekosysteemien kanssa ja tarjoavat monenlaisia palveluita. Metsien rikkaus on niiden monipuolisuus. Metsätyypit vaihtelevat ilmasto-olosuhteiden mukaan trooppisista metsistä pohjoisiin havumetsiin ja luonnonmetsistä hoidettuihin metsiin ja plantaaseihin. Kaikissa näissä ihminen toimii erilaisella laajuudella. Sen lisäksi että metsät ovat monimuotoisuuden kehto, ne tuovat suoraa arvoa ja hyötyä yhteiskunnalle muun muassa tuottamalla uusiutuvaa raaka-ainetta, toimimalla hiilinieluina sekä tarjoamalla esteettisiä ja kulttuurisia arvoja. Monien näiden arvojen hyödyntäminen vaatii usein ihmisen toimia. Metsänhoito vaikuttaa metsien luonnolliseen kehitykseen ja siten monimuotoisuuteen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Maailman talousfoorumin ja PwC:n mukaan eri toimialoista kaikkein eniten luontoon on sidoksissa metsäteollisuus. Ilman luontoa ei ole metsäteollisuutta.
Monimuotoisuus pohjoismaisen metsäsektorin huomion keskiössä
Kun teollisuudenala on erittäin riippuvainen luonnosta, on oletettavaa, että biodiversiteetti on sen strategisen toiminnan keskiössä. Näiden riippuvuuksien sekä yleisen tietoisuuden lisääntymisen vuoksi metsäteollisuus on jatkuvasti vahvistanut toimiaan, joilla se pyrkii turvaamaan biodiversiteetin metsänhoidossa ja puun hankinnassa. Muun muassa metsäyhtiöt Finsilva, UPM ja Stora Enso ovat ottaneet biodiversiteetin strategisiksi painopistealueikseen.
Pienempien yritysten tukena on toimialakohtaisia biodiversiteettiohjelmia. Esimerkiksi Sahateollisyys ry. on julkaissut jäsenyrityksilleen, itsenäisille sahoille, puunhankinnan hyviä käytäntöjä koskevat ohjeet biodiversiteetin huomioimiseksi. Biodiversiteettiä varjellaan myös vapaaehtoisella suojelulla biodiversiteetin kannalta arvokkailla metsäalueilla tai lisäämällä suojeltavia alueita. Suomessa tätä on tuettu hallituksen rahoittamilla vapaaehtoisilla suojeluohjelmilla kuten Metso ja Helmi.
Metsäteollisuusyritysten biodiversiteettiä huomioivat toimet metsänhoidossa ja puunhankinnassa vaihtelevat laajuudeltaan. Edistyneimmillään käytännöt ylittävät lainsäädännön, sääntelyn ja metsäsertifikaattien asettamat biodiversiteettivaatimukset. Niitä voivat olla esimerkiksi lehtipuiden osuuden kasvattaminen (lajien sekoittuminen), biodiversiteetiltään rikkaiden metsätyyppien ja keskeisten elinympäristöjen välttäminen metsänkorjuussa, eri-ikäisten metsien lisääminen ja metsärakenteen monipuolistaminen. Lisäksi voidaan lisätä kuolleen puun tai vanhojen puiden määrää sekä kulotusta, maksaa metsänomistajalle puusta biodiversiteettilisää, ennallistaa metsiä, parantaa biodiversiteettiin liittyvää ohjausta ja palveluja kolmannen osapuolen omistajille, kehittää metsänhoidon suunnittelua niin, että se huomioi paremmin ekosysteemien väliset yhteydet, sekä siirtää tärkeimpiä lajeja uusille paikoille.
Hakkuiden taajuus ja laajuus monimuotoisuuden näkökulmasta
Pohjoismaissa kokonainen puusukupolvi korjataan yleensä kerralla metsänkierron yhteydessä. Tämä vaikuttaa voimakkaasti olemassa olevaan luontoon. Keski-Euroopassa käytetään usein valikoivan hakkuun mallia, jossa hakkuita tehdään useammin ja vaikutukset kohdistuvat laajemmalle alueelle. Pohjoismaissa keskustelua käydään nykyään yhä useammin hakkuiden taajuudesta ja laajuudesta erityisesti biodiversiteetin ja hiilen varastoinnin sekä sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on löytää tarkoituksenmukainen ja alueelle sopiva metsänkäsittely- ja hakkuukäytäntö.
Tie eteenpäin
Viime vuosina metsäsektori on lisännyt biodiversiteettiponnistelujaan, mikä onkin johtanut joihinkin parannuksiin. Paine biodiversiteetin lisäämiseksi on kuitenkin olemassa ja edellyttää entistä voimakkaampaa sitoutumista ja uusien ideoiden testaamista. Yksi tällainen pilottihanke on UPM Forest Action -ohjelma, joka ottaa kokonaisvaltaisen näkökulman vastuulliseen metsänhoitoon. Ohjelman yksi vastuullisuusaloitteista pyrkii parantamaan biodiversiteettiä tehokkaalla kuolleen puun hallinnalla. Myös muilla metsäyrityksillä on vastaavia hankkeita.
Globaalin biodiversiteettikehyksen puuttuessa yksi suurimmista kestävän kehityksen haasteista yleisesti on mittareiden ja menetelmien kehittäminen ja hienosäätö, jotta ne mittaavat oikeasti yritysten vaikutusta monimuotoisuuteen ja edistymistä tavoitteissaan. Biodiversiteetti onkin seuraava kestävän kehityksen linnake, jota on lähdettävä kehittämään suuresti. Ja kuten monien viimeisten linnakkeiden kanssa kanssa, tarvitaan paljon investointeja, toimia ja kokeiluja oikeiden ratkaisujen löytämiseksi. On hyvä muistaa, että haasteiden ja epävarmuuden ohella monimuotoisuuteen liittyy myös mahdollisuuksia. Mikäli yritykset ovat toimivat nyt eivätkä myöhemmin, niillä on erinomaiset mahdollisuudet muokata etunenässä ratkaisuja yhteen aikamme suurimmista ympäristökriiseistä.