Wood panels stacked

Pitääkö arvorakennusten kaksoislaattavälipohjat purkaa?

Pitääkö arvorakennusten kaksoislaattavälipohjat purkaa?

Vanhojen arvorakennusten korjauksessa törmätään melko usein aikakaudelle tyypilliseen välipohjarakenteeseen; kaksoislaattapalkistoon. Kaksoislaattapalkisto on ominaisuuksiltaan sellainen, että se voi ensi näkemältä hämmästyttää, jos kyseistä rakennetta ei tarkemmin entuudestaan tunne.

Kaksoislaattarakenteessa on nimensä mukaisesti kaksi betonilaattaa betonipalkkien ylä- ja alapinnassa. Rakenteelle on tyypillistä, että ylemmän betonilaatan muottilaudoitus on jätetty rakenteen sisään. Palkkiväleissä on täyttönä yleensä koksikuonaa, sahanpurua, tiili-, laasti- ja betonimurskaa tai muuta rakennusjätettä tai luonnonmateriaalia. Rakenteeseen voi syntyä vaurioita useista eri syistä muun muassa rakennekosteuden vaikutuksesta tai ulkoseinäliittymän heikosta kosteusteknisestä toiminnasta johtuen. Vaikka mahdollisia vaurion aiheuttajia on useita, ei rakenteen vaurioituminen ole itsestäänselvyys.

Kaksoislaattapalkisto.
Periaatepiirustus kaksoislaattapalkistosta.

Kaksoislaattapalkisto on saanut runsaasti julkisuutta lähiaikoina mediassa liittyen Tampereella purkuluvan saaneeseen keskustan arvorakennukseen. Kyseinen välipohjarakenne löytyy lukemattomista ennen 60-lukua rakennetuista asuin-, toimisto- ja koulurakennuksista, mukaan lukien useat kaupunkien keskustojen arvorakennukset esim. Tampereella ja Helsingissä.

Korjaustarve, -laajuus sekä -menetelmä selvitettävä tapauskohtaisesti

Välipohjarakenteiden toteutustapa selviää yleensä korjausten tai rakenneteknisten tutkimusten yhteydessä. Kun rakennuksessa havaitaan kaksoislaattapalkisto, on syytä malttaa mielensä ja olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä. Aikaisempien kokemusten perusteella tiedetään, että joskus vähäinen tai paikallinen kosteusvaurio rakenteessa saattaa paisua kohtuuttomiin mittasuhteisiin sisäilmaongelmana, jolloin helposti päädytään ylilyönteihin korjauslaajuudessa ja/tai -menetelmissä.

Oikeaoppinen lähestyminen edellyttää riittävän tarkkoja ja kattavia tutkimuksia. Tutkimusten perusteella määritetään mm. rakenteen korjaustarve, -laajuus ja soveltuvat korjausmenetelmät. Järkevin / teknis-taloudellisesti sopivin korjausmenetelmä valitaan aina tapauskohtaisesti ja siihen on oltava hyvät ja riittävät perusteet.

Korjausrakentamisen asiantuntijoiden tiedossa on tällä hetkellä neljä pääperiaatetta ko. välipohjarakenteen korjaamiseksi:

  • Rakenteen ilmatiiviyden parantaminen, ns. ”ilmatiivis kapselointi”
  • Rakenteen ilmatiiviyden parantaminen + välipohjarakenteen alipaineistaminen (jatkuvatoiminen alipaineistusjärjestelmä)
  • Täyttöjen purkaminen
  • Välipohjien purkaminen

Korjausmenetelmän valinnassa pääperiaatteena on, että täytöt suositellaan purkamaan silloin, kun ne ovat kastuneet ja vaurioituneet merkittävästi. Samalla suositellaan poistamaan vaurion aiheuttaja. Rakennusaikainen kosteus ei aina aiheuta vaurioita täyttökerroksen materiaaleihin tai muottilautoihin. Merkittävät vauriot edellyttävät tavallisesti ulkoista kosteusrasitusta esim. putkivuotoa tai märkätilojen vedeneristeen vuotoa. Edellä mainittuja korjausmenetelmiä voidaan yhdistellä esim. siten, että täytöt puretaan vain kastuneilta osin. Rakenteiden sisällä olevia vaurioituneita materiaaleja ei välttämättä tarvitse uusia tai poistaa, mikäli epäpuhtauksien kulkeutuminen huonetiloihin voidaan estää luotettavasti (Ympäristöopas 29).

Rakenteen korjaustavan valinnassa ei ole syytä varmuuden vuoksi päätyä ontelotilojen orgaanisen materiaalin poistamiseen (Hongisto 2016). Täyttöjen purkaminen on aina työlästä ja kallista eikä täyttöjen purkamisella tavallisesti saada kaikkia betoniin sitoutuneita epäpuhtauksia poistetuksi mekaanisesta puhdistuksesta huolimatta. Näin ollen korjausten onnistumisen varmistamiseksi rakenteen ilmatiiviyden parantaminen on tarpeen huomioida myös tässä korjausmenetelmässä. Lisäksi purkutöihin liittyy riski epäpuhtauksien levittämisestä rakennuksessa. Välipohjassa tulee yleensä olla täyttökerros akustisista syistä, joten purettava täyttö tulee korvata uudella. Vanhat täyttömateriaalit ovat tavallisesti kosteuden- ja hajunsitomiskyvyltään erinomaisia, joten uudessa välipohjarakenteessa ominaisuuksien muuttuminen huomioidaan tavallisesti ilmatiiviyttä parantamalla.

Mikäli välipohjarakenne korjataan kevyemmällä korjausvaihtoehdolla ilmatiiviyttä parantamalla, niin tällöin korjauslaajuuden tulee olla riittävän kattava ja korjausmenetelmien tulee olla luotettavat ja teknisesti pitkäikäiset. Soveltuvaksi menetelmäksi ei lasketa joustavalla massalla, silikonilla tms. tehtäviä pikatiivistyksiä, vaan teknisesti pitkäikäistä ja varmatoimista korjausmenetelmää esim. vedeneriste + vahvikekangas. Muitakin menetelmiä ilmatiiviyden parantamiseen on olemassa. Rakenneliittymien ja läpivientien lisäksi hyvää ilmatiiviyttä edellytetään myös lattia- ja kattopinnoilta, joissa voi olla halkeamia, kiinnikereikiä ym.

Yhtenä korjausvaihtoehtona on rakenteen alipaineistaminen jatkuvatoimisella alipaineistusjärjestelmällä. Ratkaisun käyttökelpoisuus ei ole vielä kaikilla alan asiantuntijoilla tiedossa ja ratkaisun käyttö on siten vielä nykyään vähäistä. Korjausmenetelmän periaatteena on muodostaa välipohjan palkkiväleihin alipaine imemällä palkkiväleistä ilmaa koneellisesti. Toimiva järjestelmä estää välipohjan epäpuhtauksien kulkeutumisen sisätiloihin. Ratkaisu edellyttää järjestelmän toteutettavuuden selvittämistä koealipaineistuksella sekä yleensä ilmatiiviyden tarkoituksenmukaista parantamista samassa yhteydessä. Valmiissa järjestelmässä poistoilmakanavisto johdetaan tavallisesti vesikatolle.

Välipohjan sisällä epäpuhtauksia. Onko syytä huoleen?

Korjausmenetelmää valittaessa täyttöjen purkamista ei voida perustella yksinomaan sillä, että välipohjassa on mikrobeja. Mikrobeja voi esiintyä luonnostaan orgaanisissa eristeissä (esim. sammal, turve ja hiekka), joita on käytetty mm. välipohjissa täyttömateriaalina. Rakennuksen alla maaperässä on yleensä aina otolliset olosuhteet mikrobikasvulle ja maaperässä on samoja ns. kosteusvauriomikrobeja kuin kosteusvaurioituneissa rakenteissa mm. sädesientä. Mikrobeja voi esiintyä myös muualla ulkovaipparakenteiden ulko-osissa. Rakennuksen ulkovaipparakenteissa olevasta mikrobikasvusta peräisin olevien epäpuhtauksien pääsy haitallisessa määrin sisäilmaan estetään yleensä rakenteiden hyvällä ilmatiiviydellä. Jos yleislinjaus olisi, että mikrobilöydöksen takia välipohjan täytöt pitäisi purkaa, niin täytöt pitäisi purkaa välittömästi tuhansista rakennuksista ympäri Suomen.

Entä millainen merkitys välipohjan sisällä olevilla mahdollisilla epäpuhtauksilla on sisäilman laadulle? Tarkkaan ottaen tämä riippuu useasta tekijästä, joita ovat mm. rakenteen toteutustapa, kosteusrasitus, vaurioitumisaste, -vaurioitumislaajuus, ilmatiiviys ja painesuhteet. Vaikutukset sisäilman laadulle ovat tapauskohtaisia, mutta yleensä vanhoissa rakennuksissa on pärjätty vuosikymmeniä välipohjarakenteen epäpuhtauksien kanssa. Ja jos aikaisemmin on pärjätty hyvin, niin voidaan kysyä, miksi ei pärjättäisi myös jatkossa. Yleensä tieto välipohjarakenteessa olevista vaurioista huolestuttaa asukkaita, käyttäjiä ja kiinteistön omistajaa, mutta ei rakenne yht’äkkiä muutu ”vaaralliseksi”, kun rakenne syystä tai toisesta avataan tai rakenteesta otetaan mikrobinäyte. Välipohjassa oleva mikrobivaurio ei välttämättä vaikuta sisäilman laatuun ollenkaan.

Kaupunkien keskusta-alueilla on runsaasti rakennuksia, joista löytyy kyseinen kaksoislaattarakenne. Kun näitä rakennuksia tutkitaan tai korjataan, päästään usein painimaan kaksoislaattapalkiston ominaisuuksien kanssa. Jokaisessa kohteessa korjausmenetelmän valinta tulee tehdä huolella kaikkia tiedossa olevia korjausvaihtoehtoja puolueettomasti harkiten. Usein korjaukset ovat toteutettavissa kevyemmillä korjausvaihtoehdoilla hyvä sisäilman laatu säilyttäen.

Lisätietoa ko. rakenteen tutkimisesta ja soveltuvista korjausmenetelmistä on esitetty mm. hiljattain valmistuneissa RTA-koulutuksen opinnäytetöissä (Kaksoislaattapalkiston korjausmenetelmät sisäilman laadun parantamiseksi, Laura Hongisto sekä Epäpuhtauksien hallinta rakenteiden alipaineistuksen avulla, Toni Lammi). Korjausmenetelmien pääperiaatteet on esitetty myös julkaisussa ”Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus” (Ympäristöopas 29 1997).

 

Lähteet:

 

Kirjoittaja:

Pasi Wahlfors
Asiantuntija, Rakennusfysiikka