Rakennuksen laajentamisessa on riskejä, mutta niitä voidaan välttää
Usein rakennuksen laajentamisen yhteydessä vanhat ulkoseinät jätetään joko sellaisenaan tai pienin muutoksin väliseiniksi. Tällöin rakenteet, jotka ovat aiemmin olleet yhteydessä ulkoilmaan, ovatkin sisäpintojen rakenteita. Vanhan ja uuden osan liittymien suunnittelu tulee tehdä huolella, jotta mahdollisilta ongelmilta vältyttäisiin. Vanhan osan kunto tulee myös kartoittaa kattavilla tutkimuksilla ennen uuden osan suunnittelua.
Laajennusten kohdalla uuden ja vanhan osan liittymien tarkka suunnittelu jää usein tekemättä kokonaan tai tulee tehtyä puutteellisesti. Liittymien toteutus ratkaistaan usein työmaalla, jolloin monia sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä jää vaille riittävää huomiota. Laajennusosan höyryn- tai ilmansulun liittymiä vanhoihin rakenteisiin ei tästä johtuen useimmiten osata toteuttaa riittävän tiiviisti.
Rakennuksen seinärakenteiden kautta tapahtuu usein ilmavuotoja esimerkiksi sokkelihalkaisun tai seinän tuuletusraon kautta. Rakennukset ovat useimmiten hieman alipaineisia ja ilmavirtaukset tapahtuvat rakenteesta sisätilojen suuntaan. Vanhoissa rakenteissa saattaa olla esimerkiksi kosteusvaurioita, joista voi päästä mikrobiperäisiä epäpuhtauksia sisäilmaan.
Laajennusta tehtäessä työmaan aikainen sadesuojaus voi olla puutteellisesta ja rakenteet pääsevät kastumaan rakennustyön aikana. Kastuneita eristeitä ei useinkaan vaihdeta eikä kastuneiden rakenteiden mahdollisia vaurioita tarkasteta.
Usein liittymissä todetaan alapohjassa vanhan sokkelirakenteen kohdalla poikkeavaa kosteutta, joka voi johtua esimerkiksi siitä, että vanhan ulkoseinän kohdalla kosteus pääsee nousemaan kapillaarisesti vanhaa sokkelirakennetta pitkin aina alapohjan pintarakenteisiin saakka (esimerkiksi muovimatto). On todennäköistä, että salaojien toteutuksessa ja toiminnassa on myös puutteita liittymien kohdilla.
Riittävillä kuntotutkimuksilla voidaan välttää laajentamisen riskejä ja säästää kokonaiskustannuksissa
Rakennusten laajennukset tehdään usein tutkimatta olemassa olevia rakenteita ja niiden vaurioita riittävän tarkasti, minkä vuoksi korjaustyö saattaa epäonnistua niin pahoin, että jo korjattuja rakennuksia joudutaan korjaamaan kalliisti hyvinkin nopeasti uudelleen. Kohteiden kunto tulisikin tutkia ennen suurempia korjauksia aina aistinvaraisen arvioinnin lisäksi kattavilla rakenteita avaavilla kuntotutkimuksilla.
Tutkimusten kustannukset ovat pieniä korjausten kokonaiskustannuksiin verrattuina. Silti usein tutkimuskustannukset halutaan minimoida, vaikka korjauksen tai laajennuksen epäonnistuessa kustannukset ovat suuret. Tutkimuksista saadun tiedon välittyminen korjaussuunnittelijalle tulee varmistaa. Kohteissa, joissa ei ole tunnistettu sisäilmaongelmaa on erityisen suuri riski siihen, että rakennuksessa ei tehdä riittävän kattavia tutkimuksia. Pahimmillaan sisäilman laatu heikkenee korjausten ja laajennusten seurauksena.
Milloin rakennusta ei kannata laajentaa?
Rakennuksissa, joissa on tehty laajennuksia, saatetaan todeta vanhemmissa osissa merkittäviä korjaustarpeita melko piankin uuden laajennuksen teon jälkeen, varsinkin jos vanhemman osan mahdollisia vaurioita ei ole tutkittu ja huomioitu laajennustöiden yhteydessä. Joissakin tilanteissa aiemmin rakennettua osaa ei välttämättä olisi järkevää korjata, vaan purku ja uuden osan rakentaminen olisi perusteltua. Mikäli eri rakennusosat on rakennettu kiinni toisiinsa, on vanhemman rakennusosan purkaminen kuitenkin usein vaikeaa tai ainakin kustannukset ovat kohtuuttoman suuret.
Vanhaa rakennusta ei tulisikaan laajentaa, ellei olla varmoja siitä, että se on kattavien tutkimusten perusteella hyväkuntoinen tai, että siihen tehdään peruskorjaus, jonka jälkeen voidaan vanhemman osan käyttöiän olettaa olevan lähellä uudisosan käyttöikää.
Voidaan todeta, että laajennusosien liittymien toteuttaminen on haasteellista. Liittymiin pitäisikin kiinnittää selvästi aikaisempaa enemmän huomiota ja liittymien rakennusfysikaalinen toiminta suunnitella tarkasti. Suunnitelmat liittymien kohdalla on suositeltavaa tehdä hyvin yksityiskohtaisesti. Rakenteiden kunnon tutkiminen ja vaurioituneiden materiaalien uusiminen on tärkeää. Liittymien rakennusaikaiseen suojaaminen on myös tehtävä huolella, jotta rakenteet eivät pääse kastumaan rakennustyön aikana.
Kirjoittajan mielestä olisi useinkin viisasta minimoida laajennusosien ja vanhojen rakennusten liitospinta-alat ja liittää rakennukset toisiinsa esimerkiksi käytävien tai portaikkojen avulla. Näin voitaisiin vähentää riskialttiiden rakenteiden määrää.