Sähkömarkkinalain ehdotetut muutokset mahdollistavat kasvavan tuotannon ja kulutuksen integroimista sähköverkkoihin – toteutukseen liittyy myös epävarmuutta
Sähkömarkkinalain ehdotetut muutokset mahdollistavat kasvavan tuotannon ja kulutuksen integroimista sähköverkkoihin – toteutukseen liittyy myös epävarmuutta
Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 15.1.2025 lausuntopyynnön sähkömarkkinalain muuttamiseksi siten, että se mahdollistaisi lisääntyvän sähkön tuotannon ja kulutuksen integroimisen kantaverkkoon ja suurjännitteiseen jakeluverkkoon. Lain muutokselle on selkeä tarve, koska Suomen sähkön tuotannon ja kulutuksen odotetaan kasvavan voimakkaasti seuraavien vuosien aikana yhteiskunnan ja erityisesti teollisuuden sähköistymisen ja uusiutuvan sähkön tuotannon lisääntymisen myötä. Uusien tuotanto- ja kulutuskohteiden yksikkökoon myös odotetaan kasvavan, jolloin yhä useampi uusi kohde tarvitsee liitynnän 400 kilovoltin sähköverkkoon.
AFRY Management Consulting laati syksyllä 2024 työ- ja elinkeinoministeriön lakiesitystä valmistelleelle työryhmälle selvityksen, jossa arvioitiin ehdotettuja keinoja, joilla voimakkaasti lisääntyvää kulutusta ja tuotantoa saadaan liitettyä sähköverkkoihin.
Seuraavassa on kuvattuna raportin kolme keskeisintä keinoa:
- kantaverkon ja suurjännitteisen verkon määrittelykriteerien muuttaminen,
- kehittämisvastuun tarkentaminen ja
- sähköntuotannon liittymisverkkojen rakentaminen.
Raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä.
1. Kantaverkon määrittelykriteerien muuttaminen
Ehdotuksen mukaan kantaverkon määrittelykriteerejä muutetaan siten, että yli 110 kilovoltin sähköverkkojen rakentaminen sallittaisiin suurjännitteisen jakeluverkon haltijoille. Tämä on AFRYn näkemyksen mukaan ensisijainen toimi muihin muutosehdotuksen keinoihin nähden. Nykyisessä lainsäädännössä yksi kantaverkon määrittelykriteereistä on yli 110 kilovoltin jännitetaso. Jatkossa kantaverkon määrittelykriteeriä tarkennettaisiin, ja määrittely perustuisi laadullisiin tekijöihin kuten käyttötarkoitukseen, rengaskäyttöisyyteen, valtakunnalliseen laajuuteen ja verkon yhtenäisyyteen. Toisin sanoen paikallinen ja alueellinen yli 110 kilovoltin verkko ei jatkossa olisi automaattisesti kantaverkkoa.
AFRYn kommentit:
Muutosehdotus ei ole itsessään velvoittava, joten AFRY näkee sen mahdollistavan verkon tehokkaamman kehittämisen, kun mahdollisia kehittämisen osapuolia on useampia. Ehdotukseen liittyy kuitenkin myös haasteita. Kaikki jakeluverkkoyhtiöt eivät omista nykyisin suurjännitteistä jakeluverkkoa, joten jännitetasoltaan yli 110 kilovoltin voimajohtojen rakentaminen ja operointi myös jatkossa on epätodennäköistä. 400 kilovoltin voimajohtojen rakentaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin 110 kilovoltin voimajohtojen, ja jo lyhyenkin 400 kilovoltin voimajohdon rakentamisen kustannukset voivat olla yhtä suuria kuin verkkoyhtiön koko vuoden verkonrakennusbudjetti. AFRYn arvio on, että 400 kilovoltin johtojen ja verkkojen rakentaminen ja operointi teknisten, taloudellisten ja organisatoristen edellytysten takia on mahdollista vain osalle verkkoyhtiöstä.
2. Kehittämisvastuun tarkentaminen
Verkon kehittämisvastuulla tarkoitetaan sitä, että verkonhaltijalla on vastuu kehittää ja ylläpitää verkkoaan asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti niin, että verkkoon voi liittyä uusia käyttäjiä ja verkossa voidaan siirtää luotettavasti sähköä asiakkaille ja muille sähköverkoille. Nykylainsäädännön puitteissa kaikkien yli 110 kilovoltin verkkojen kehittämisvastuu on ollut kantaverkonhaltijalla. Yli 110 kilovoltin verkon rakentamisen salliminen myös suurjännitteisen jakeluverkon haltijoille vaatii kehittämisvastuun selkeyttämistä.
Lakiesityksessä esitetäänkin, että jatkossa kantaverkonhaltija vastaa luonteeltaan valtakunnallisten verkkojen kehittämisestä ja suurjännitteisen jakeluverkon haltija luonteeltaan paikallisten ja alueellisten verkkojen kehittämisestä. Suurjännitteinen jakeluverkko rajautuu sen toiminta-alueelle, ja toiminta-alue voi sijaita minkä tahansa jakeluverkon maantieteellisellä alueella. Toisin sanoen kehittämisvastuu voi olla joissain tapauksissa myös päällekkäistä. Tähän ei ole tulossa muutosta, ja suurjännitteisen jakeluverkon haltijalla on jatkossakin mahdollisuus rakentaa ja operoida verkkoa Suomen rajojen sisäpuolella ilman maantieteellistä rajausta.
AFRYn kommentit:
AFRYn näkemyksen mukaan kehittämisvastuun tarkentaminen selkeyttää jakeluverkonhaltijan ja kantaverkonhaltijan välistä vastuuta erityisesti silloin, kun rakennetaan suuria kulutuskeskittymiä (kuten kaupunkiverkkoja tai suljettuja jakeluverkkoja) kantaverkkoon yhdistäviä yhdysjohtoja. Haasteena muutosehdotuksessa voi joissain tapauksissa olla jo aikaisemmin mainittu verkonhaltijoiden tosiasiallinen mahdollisuus investoida yli 110 kilovoltin sähköverkkoon. Lisäksi kantaverkon kehittämisvastuun maantieteellinen raja suhteessa jakeluverkonhaltijaan voi jatkossakin aiheuttaa epäselvyyttä.
3. Sähköntuotannon liittymisverkkojen rakentaminen
Lakiesitykseen on uutena lisätty liittymisverkkojen määritelmä. Liittymisverkko olisi ”sähköverkkoa, jolla kaksi tai useampi erillinen voimalaitoskokonaisuus liittyvät yhteisellä liittymällä ja mahdollisella varasyöttöyhteydellä sähköverkkoon”. Liittymisverkon omistajat voivat olla esimerkiksi siihen liittyneiden sähkön tuottajat. Myös jakeluverkon tai suurjännitteisen jakeluverkon haltija voi rakentaa liittymisverkkoja. Liittymisverkko muuttuu luvanvaraiseksi, jos siihen liittyy kulutusta. Suurjänniteverkkotyöryhmän esityksen mukaan luvanvaraisille sähköntuotannon liittymisverkoille sallittaisiin kohtuullinen tuotto. Liittymisverkkoa voitaisiin rakentaa ennakoivasti, jotta voidaan vastata alueelle rakentuvan sähkön tuotannon tarpeisiin.
AFRYn kommentit:
AFRY näkee, että liittymisverkkojen rakentamisella voidaan alentaa tuotannon liittämisen kustannuksia ja tehostaa maankäyttöä. Sillä voidaan myös kannustaa jakeluverkonhaltijoita ja mahdollisia uusia sähköverkkoluvan alaisia toimijoita rakentamaan suurjännitteistä sähköverkkoa ennakoivasti alueille, joille on odotettavissa uutta sähköntuotantoa, ja liittää siihen myöhemmin kulutusta.
Liittymisverkoissa haasteeksi voi nousta verkkojen sijoittuminen samalle maantieteelliselle alueelle, mikä voi hämärtää jakeluverkonhaltijan maantieteellisen vastuualueen ja toiminta-alueen kehittämisvastuuta, mikäli liittymisverkkoa operoi muu toimija kuin maantieteellisellä vastuualueella toimiva jakeluverkonhaltija. Ehdotukseen liittyy myös riski kilpailevien tai rinnakkaisten sähköverkkojen rakentamisesta, jos kulutusta liitetään laajamittaisesti liittymisverkkoihin tai jos lähialueille syntyy useita liittymisverkkoja operoivia toimijoilta.
Edellytykset kehittyvälle energiajärjestelmälle
AFRYn näkemyksen mukaan esitetyt muutokset sähkömarkkinalakiin edesauttavat kasvavan tuotannon ja kulutuksen integroimista sähköverkkoihin. Ehdotusten käytännön toteutukseen ja tulevan lain tulkintaan liittyy kuitenkin myös epävarmuutta, esimerkiksi kehittämisvastuissa ja -kustannuksissa. Käytännön toteutus ja lain tulkinta tulisikin olla sellaista, että energiajärjestelmän kaikilla osapuolilla on sekä mahdollisuus että riittävä kannustin osallistua osaltaan energiajärjestelmän kehittämiseen.
