Sisälämpötilan laskun vaikutukset yläpohjan homeriskiin
Sisälämpötilan laskun vaikutukset yläpohjan homeriskiin
AFRYn Rakennusfysiikan vanhempi asiantuntija Pauli Sekki esitteli hiljattain Ympäristöministeriön Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa – hankkeen (RAIL) tulosten julkaisutilaisuuden yhteydessä tutkimustuloksia siitä, kuinka sisälämpötilan laskeminen vaikuttaa yläpohjien homehtumisriskiin. Tutkimuksen toteuttivat Pauli Sekki, Eero Saleva, Konsta Kallio ja Jussi Ahokas. Tutkimus on myös osa Eeron Salevan opinnäytetyötä.
Syksyllä 2022 Terveet Tilat 2028 -hankkeeseen kaivattiin selvitystä päivänpolttavaan aiheeseen sisälämpötilan laskemisen vaikutuksista rakennusfysikaaliseen toimivuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laskennallisella mallinnuksella tyypillisten suomalaisten asuinrakennusten yläpohjarakenteiden kosteusteknistä toimivuutta nykyilmastossa. Samanaikaisesti toisena tutkimusryhmänä Tampereen yliopisto toteutti tutkimusta, jossa tarkasteltiin ulkoseinärakenteiden toimivuutta nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastoskenaariossa.
AFRYn tekemän tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin selvittää sisälämpötilan laskun vaikutus homeriskiin pien- ja kerrostalojen yläpohjarakenteisiin sekä arvioida sisälämpötilan rakennekohtaista ohjeellista minimiarvoa lämmitysenergian säästämiseksi ja rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden varmistamiseksi.
”Kun rakennuksen sisäilman lämpötilaa lasketaan, muodostuu suhteellisen kosteuden noususta väistämättä kondenssiriski rakennuksen sisäpintoihin. Mitä rakenteissa tapahtuu, vaatiikin sitten monimutkaisempaa laskennallista tarkastelua”. Jo toistakymmentä vuotta laskennallisia tarkasteluja tehneellä Pauli Sekillä oli heti ajatus, miten laskelmat voitaisiin toteuttaa.
Tutkimuksessa käsiteltiin laajaa rakennuskannan kattavaa läpileikkausta, joka käsitti tyypillisiä yläpohjarakenteita. Otannassa oli mukana 25 tyypillistä yläpohjarakennetta eri aikakausilta 1940–2020: pääosa puurakenteita, mutta myös betonirakenteita, Siporex-yläpohjia ja profiilipeltikattoja. Rakenteiden valinnassa ja määrittelyssä kiinnitettiin huomiota eri aikakausien höyrynsulkumateriaaleihin ja toteutustapaan, joilla on merkitys mm. ilmatiiveyden kannalta.
”Hieman korkeampia kosteusarvoja löytyi hyvinkin tavanomaisista puuyläpohjista, jossa on tiivis muovihöyrysulku. Kokonaistoimivuuden kannalta sisäilman kosteuden ei kuulukaan päästä yläpohjan tilaan, mutta tarkastellussa tilanteessa, kun sisäpuolinen kosteus nousee, eikä vesihöyry siirry käytännössä juuri ollenkaan rakenteen läpi, muovin sisäpuolella kosteus nousee. Hieman korkeampi riski todettiin olevan kaikista tiiviimmillä muovihöyrysulullisilla rakenteilla, mutta kokonaisuudessaan homeriskin nousu sisälämpötilaa laskettaessa jäi varsin maltilliseksi, erityisesti maltillisella sisäilman kosteuslisällä tarkasteltaessa”, Sekki kiteyttää.
Onko olemassa rakenneturvallista sisäilman minimilämpötilaa?
Tutkimuksen perusteella ohjeellista minimiarvoa turvalliselle sisälämpötilalle on hyvin haastava antaa, sillä sisäilman kosteuslisällä todettiin olevan suurempi vaikutus erityisesti sisäpuolisen rakenneosan toimivuudelle.
Kondenssivaikutuksen voi huomata esimerkiksi kylpyhuoneen ikkunoissa tai jopa seinäpinnoilla. Ilmiö on sama muissakin rakenteissa, vaikkei se näykään pintakondenssina. Sisäilman kosteuden osalta on huomattava myös poikkeavat tilanteet, joissa esimerkiksi ns. kylmän tilan tuuletuksella tai käytöllä tuotetaan tilaan hetkellinen merkittävä kosteuslisä.
Mikäli tilassa ei ole käyttöä eikä kosteuslisää, voidaan sisäilmaa laskea varsin turvallisesti jopa alle 15 ˚C. Tällöin on kuitenkin huomioitava tilan tuulettumisen sekä ulkoilman lämpötilan ja kosteuden luonnollisesta vaihtelusta aiheutuva homehtumisriski erityisesti syksyllä ja keväällä. Tästä syystä rakennusta ei kannata pitää täysin kylmillään. Ulkoilmaolosuhteiden vaihdellessa etenkin keväällä ja syksyllä muodostuu kondenssiriski, jota pystytään minimoimaan kuivanapitolämmityksellä esimerkiksi vastaavasti kuin on totuttu toimimaan kesämökeillä.
Kosteuslisä minimiin
Elämisestä ei saisi muodostua turhaa lisäkosteutta kylmiin tiloihin. Ovi kannattaa pitää kiinni kylpemisen tai kokkaamisen jälkeen ja ilmanvaihdon tulee olla käytössä, jottei kylmillään olevien tilojen pinnoille muodostu kondenssia. Huurre ikkunoiden sisäpinnoilla on merkki siitä, että kosteus suhteessa tuuletukseen on selvästi liian iso. Ilmanvaihdon merkitys on tällöin tärkeää.
”Kyseessä on haastava kokonaisuus, jossa moni asia vaikuttaa. Sisäilman kosteus on merkittävä muuttuja. Tämän tutkimuksen jatkona Eero Saleva tekeekin diplomityön aiheeseen liittyen. Diplomityössä tullaan tekemään käytännön mittauksia, minkälaisia kosteuslisiä tavanomaisessa asumisessa muodostuu ja myös mitataan tuuletustilojen ja kattorakenteiden olosuhteita”, kertoo Sekki.
Raportti sisälämpötilan alentamisen vaikutuksista julkisivu- ja yläpohjarakenteisiin liittyen on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
