Vesienhoidon lainsäädäntö muuttuu – mitä toiminnanharjoittajan tulisi tietää?

Muutoksia ympäristönlaatunormeihin

Ympäristönlaatunormit on laadittu tutkimustulosten perusteella suojelemaan vesieliöitä haittavaikutuksilta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Nämä normit voivat määritellä vedestä mitattavan pitoisuuden tai esimerkiksi kalan lihasta määritettävän ainepitoisuuden. Suomessa voimassa olevat laatunormit on listattu valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006. Osa normeista perustuu EU-sääntelyyn, mutta kansallisesti on myös määritetty omia normeja tietyille aineille ja yhdisteille.

EU-komissio ehdotti vuoden 2022 lopulla uusia pintavesien laatunormeja, ja ehdotuksen hyväksymisen jälkeen päivitetään myös valtioneuvoston asetus 1022/2006. Esimerkiksi nikkelin normit laskevat nykyisestä tasosta. Lisäksi Suomen ympäristökeskus on ehdottanut kansallisia muutoksia, kuten laatunormeja sulfaatille, alumiinille, sinkille ja kuparille. Joidenkin nykyisten normien tulkintaa on myös ehdotettu muutettavaksi, esimerkiksi poistamalla metallien taustapitoisuuden huomioiminen.

EU-tason päätöstä odotetaan vuoden 2025 loppuun mennessä, jonka jälkeen kansalliset päätökset voisivat toteutua vuosina 2025–2026.

Miksi muutokset ovat merkittäviä?

Vesienhoidon lainsäädännön keskeisenä tavoitteena on säilyttää kaikissa vesissä vähintään hyvä tila. EU-tuomioistuimen vuoden 2015 Weser-ratkaisun (C-461/3) mukaisesti pintavesien ekologisen tilan heikentämiskielto ja hyvän tilan tavoite ovat sitovia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankkeelle ei voida myöntää lupaa, jos se heikentää ekologista tilaa millään osa-alueella. Esimerkiksi Kuopion Finnpulpin biotuotetehtaan lupa hylättiin tämän perusteella vuonna 2019 (KHO 2019:166).

EU-tuomioistuin on vuonna 2020 ratkaisussa C-535/18 vahvistanut vastaavan tulkinnan koskevan myös muita vesienhoidon tavoitteita, eli muun muassa tavoitetta saavuttaa pintavesissä hyvä kemiallinen tila. Ratkaisun mukaan kielletty heikentäminen on kyseessä, mikäli yhdenkään aineen ympäristönlaatunormi ylittyy hankkeen vaikutuksesta. Mikäli pitoisuus on jo valmiiksi ympäristönlaatunormia suurempi, kaikenlainen pitoisuuden kasvu on heikentämiskiellon vastaista. Tämän tulkinnan mukainen sääntely siirtyi Suomen lainsäädäntöön vuoden 2024 lopussa.

Muutoksen vaikutukset hankkeille voivat olla merkittäviä. Luvanmyöntämisen ehdot eivät välttämättä täyty, jos hankkeella arvioidaan olevan kiellettyjä vaikutuksia pintavesimuodostumien tilaan. Päätöksen tueksi lupahakemuksessa on esitettävä kattavat tiedot, kuten arvio nykytilasta ja perusteltu arvio siitä, millaisia vaikutuksia hankkeella on vesimuodostuman ekologiseen ja kemialliseen tilaan. Ennakkotarkkailun merkitys korostuu entisestään.

Miten toiminnanharjoittaja voi varautua?

Muuttuvassa tilanteessa kannattaa keskittyä perusasioihin. Kolme keskeistä ohjeistusta ovat:
1. Ennakoi: Ympäristövaikutusten arviointi ja luvanhakuprosessit vievät usein vuosia. Luvan hakemiseen liittyvät tietotarpeet onkin hyvä tunnistaa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, jotta vältetään yllätykset ja turha kiirehtiminen.

2. Suunnittele: Sekä uuden toiminnan että vanhan toiminnan muutosten luvitus edellyttää tietoa nykytilanteesta. Satunnaisen tai hätäisen tiedonkeruun sijasta on parempi luoda hankkeelle tiekartta ja ennakkotarkkailusuunnitelma, jotka auttavat tietotarpeiden tunnistamisessa. Näin varmistetaan, että tiedot ovat käytössä oikeaan aikaan.

3. Tarkkaile: Lupa- ja arviointimenettelyt perustuvat ajankohtaiseen ja kattavaan tarkkailutietoon. Varaa ennakkotarkkailulle riittävästi aikaa. Laadukas vaikutusarviointi edellyttää tarkkaa tietoa nykytilasta, joten varmista että käytössäsi on sekä ajallisesti että paikallisesti kattava tieto toimintasi vaikutusalueen tilasta.

Noudattamalla näitä perusperiaatteita ja huomioimalla lainsäädännön muutokset toiminnanharjoittajat voivat varautua tuleviin haasteisiin ja edistää hankkeitaan vastuullisesti ja kestävästi.