Kayak on the water

Vesistöjen ekologisen tilan arviointi on tärkeä osa hankkeiden riskienhallintaa

Vesistöjen ekologisen tilan arviointi on tärkeä osa hankkeiden riskienhallintaa

Ympäristönäkökulmat on tärkeää ottaa huomioon kattavasti jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Sillä tavoin minimoidaan riskejä ja vältytään tarpeettomalta työltä myöhemmissä vaiheissa.

Vesipuitedirektiivissä annetuista pintavesien tilatavoitteista on tullut nykyisen oikeuskäytännön myötä oikeudellisesti sitovia. Tilatavoitteiden sitovuus vaikuttaa merkittävästi vesistövaikutuksia aiheuttavien hankkeiden kuten teollisuuslaitosten, louhosten ja kaivosten suunnitteluun ja ympäristöluvitukseen. Riskienhallinnassa korostuvat lisäksi kattava ympäristön ennakkotarkkailu, laadukkaat vesistövaikutusarvioinnit ja niitä tukevien vesistömallinnustyökalujen hyödyntäminen.

Tilatavoitteista oikeudellisesti sitovia

Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (2000/60/EY) asettaa jäsenvaltioille tavoitteeksi, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila ei heikkene. Direktiivin mukaisesti tavoitteena on saavuttaa hyvä tila kaikissa pintavesimuodostumissa viimeistään vuoteen 2027 mennessä (kuva 1). Tilatavoitteiden velvoittavuus hankkeiden lupaharkinnassa tarkentui vuonna 2015 EU-tuomioistuimen ns. Weser-tapauksessa (C-461/13) antamassa ratkaisussa. Ratkaisun mukaan vesipuitedirektiivissä asetetut tilatavoitteet sitovat jäsenvaltioita oikeudellisesti, vaikka alun perin vesienhoidon tavoitteet oli tarkoitettu pelkästään ohjaamaan vesienhoidon suunnittelua. Lupaa ei voida myöntää hankkeelle, joka saattaa heikentää pintavesimuodostuman ekologista tai kemiallista tilaa tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen. Tuomion mukaan ekologinen tila huononee, mikäli yhdenkin laadullisen tekijän (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit, kalasto, piilevät) tilaluokka huonontuu yhdellä luokalla, vaikka tämä ei johtaisi vesimuodostuman tilaluokan alenemiseen kokonaisuudessaan.

Vesienhoidon tilatavoitteiden sitovuus vahvistui Suomessa viimeistään ns. Finnpulp-tapauksen myötä. Tapauksessa korkein hallinto-oikeus kumosi 19.12.2019 antamallaan päätöksellä (KHO 2019:166) Kuopioon suunnitellun biotuotetehtaan ympäristöluvan. KHO vetosi muun muassa vesipuitedirektiiviin ja sitä täsmentävään Weser-tuomioon. KHO:n päätöksessä tarkasteltiin ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä vesistövaikutusten näkökulmasta. KHO arvioi, vaarantaako hanke vesistön hyvän ekologisen tilan tai aiheuttaako se ainakin yhden ekologisen tilan luokittelua koskevan laatutekijän alenemisen. Ratkaisussaan KHO vahvisti, että lupaa ei voida myöntää, mikäli yhdenkin ekologisen laatutekijän – tässä tapauksessa kasviplanktonin – tila on vaarassa heikentyä. Ratkaisun mukaan hankkeen päästöt yhdessä Kallaveden lisääntyneen hajakuormituksen kanssa olisivat vaarantaneet kasviplanktonin ekologisen tilan. KHO:n tiukka tulkinta on aiheuttanut jo nyt mittavat lisäselvitykset vireillä oleviin ympäristölupahakemuksiin ja riskin, etteivät vesistökuormitusta aiheuttavat investointihankkeet saa jatkossa ympäristölupaa.

Pintavesien ekologinen tila 2019
Kuva 1. Pintavesien ekologinen tila 2019

Ympäristönsuojelulaki mahdollistaa myös myönnetyn ympäristöluvan muuttamisen esimerkiksi valvovan viranomaisen aloitteesta, mikäli toiminnasta aiheutuu ennakkoarvioinneista merkittävällä tavalla poikkeavaa pilaantumista tai jos toiminnan ulkopuoliset olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet. Tällöin toiminnassa olevien kohteiden osalta voidaan joutua rajoittamaan toimintaa tai jopa teoriassa lopettamaan koko toiminta, mikäli purkuvesistön tila uhkaa heiketä. Vallitsevaa oikeustilaa ja siihen liittyviä haasteita voidaan karkeasti yksinkertaistaa kuvan 2 mukaisesti. Kuvassa 2 on esitetty ekologinen tilaluokka ja hankkeen siihen aiheuttama muutos. Luvitettavan toiminnan hyvin pienestäkin vesistöön kohdistuvasta lisäkuormituksesta johtuva tilaluokan tai yksittäisen laatutekijän heikentyminen esim. erinomaisesta hyvään ei ole sallittua. Toisaalta hyvin suurikin kuormituksen lisäys olisi sallittua, mikäli tilaluokan tai laatutekijän heikentymistä ei tapahdu ja pysytään erinomaisen tai hyvän tilaluokan sisällä.

Ekologisen tilan ennakkoarviointi

Vesistöasioiden huomioon ottaminen on erityisen tärkeää jo hankkeen varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Kun ympäristönäkökulmat otetaan huomioon ajoissa ja kattavasti, vältytään tekemästä ja luvittamasta sellaisia suunnitelmia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa vesistöjen ekologisten ja kemiallisten tilatavoitteiden saavuttamisen kanssa ja olla siten este ympäristöluvan saannille. Lisäksi voidaan välttää lupaprosessin hidastuminen vesienhoitoon liittyvien viranomaisen täydennyspyyntöjen takia.Hankkeiden teknistaloudellisten selvitysten yhteydessä tulisi ottaa huomioon mahdollisten purkuvesistöjen ekologisen tilan luokitukset ja ympäristön tilassa tapahtuvat muutokset. Esiselvitysten aikana saattaa käydä ilmi, että teknistaloudellisen tarkastelun perusteella parhaaksi arvioitu sijaintipaikka ei ole mahdollinen, sillä vastaanottavan vesimuodostuman ekologinen tila saattaisi heikentyä ja hankkeelle ei voida myöntää lupaa. Tällöin hankkeelle etsitään vaihtoehtoinen sijainti, jossa vastaanottavassa vesimuodostumassa vastaavanlaista heikentymistä ei tapahtuisi. Kaikissa hankkeissa vaihtoehtoista sijaintia ei välttämättä löydy. Tämä haaste korostuu esimerkiksi kaivoshankkeissa, jotka perustuvat malmin sijaintiin.

Hankkeen aiheuttama muutos
Kuva 2. Ekologinen tilaluokka ja hankkeen siihen aiheuttama muutos

Tällöin tulee kattavasti tarkastella erilaisia mahdollisia purkupaikkoja (kuva 3). Purkupaikkatarkastelun lähtökohtana on paikantaa Kuva 2. Ekologinen tilaluokka ja hankkeen siihen aiheuttama muutos Kuva 3. Esimerkki purkupaikkatarkastelusta hankealueen lähistöllä olevat mahdolliset purkuvesistöt ja selvittää niiden nykyinen ekologinen tila, sekoittumisolosuhteet ja purkuveden vaikutukset vesimuodostuman tilan kehitykseen.

Purkupaikkatarkastelu
Kuva 3. Esimerkki purkupaikkatarkastelusta

Tarkasteluissa tulisi kyetä lisäksi ennakoimaan lähialueella tapahtuvia maankäytöllisiä muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Vesistövaikutuksia pystytään teknisin ratkaisuin pienentämään siten, että kiellettyä ekologisen ja kemiallisen tilaluokan heikentymistä ei aiheudu.

Mahdollisia teknisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi:

  • veden ja kemikaalien käytön optimointi tuotantoprosesseissa
  • tehokkaammat biologiset ja kemialliset puhdistusmenetelmät
  • erilaiset jäteveden jälkikäsittelymenetelmät kuten jälkisaostus ja tehokas kiintoaineen erotus esim. flotaatiolla ja suodatuksella
  • tuotannon sisäisten prosessijätevesijakeiden erotusmenetelmät kuten kalvosuodatus sekä erotusjakeiden kierrätys tai erilliskäsittely
  • lämpökuorman vähentämisratkaisut

Vesistövaikutusten arviointi ja vesistömallinnus

Nykyinen luvitusprosessi edellyttää luotettavaa vesistövaikutusten arviointia hankkeen koko elinkaaren aikana. Vesistöön kohdistuvien pitkäaikaisvaikutusten luotettava arviointi esim. 50 vuoden päähän on haastavaa. Hankkeen aiheuttaman kuormituksen lisäksi pitkällä aikavälillä vesistön tilaan vaikuttavat muut pistekuormittajat sekä muutokset vesistöjen valuma-alueiden maankäytössä. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöjen tilaan tulevaisuudessa, mutta sen arviointiin on olemassa työkaluja.

Vaikutusarviointiin liittyy aina epävarmuutta, mutta sitä voidaan vähentää esimerkiksi herkkyystarkastelujen avulla. Vesistövaikutusten arvioinnissa on tärkeää tietää, minne ja miten paljon kuormitusta päätyy eli kuinka päästöt leviävät. Vesistömallinnus on työkalu, jolla erilaisten vesistöön kohdistuvien toimintojen vaikutuksista voidaan saada luotettava arvio. Asianmukaisen mallin rakentamisen lisäksi mallinnustyöhön kuuluvat mallin kalibrointi ja toiminnan varmistus vertaamalla tuloksia mittauksiin, jolloin mallin toiminnasta ja sitä kautta mallin tulosten luotettavuudesta saadaan selkeä arvio. Laadukkaasti toteutetun mallisovelluksen tulokset korreloivat yleensä hyvin vesistön tilan pitkäaikaisen tarkkailuaineiston kanssa, joten mallinnustuloksia voidaan käyttää hyödyksi vesistön nykytilan ja tulevan tilan arvioinnissa.

Ennakkotarkkailusta sulkemisvaiheeseen

Luvituksessa korostuu nykyisin ennakkotarkkailun ja ajoissa tapahtuvan sulkemissuunnittelun rooli. Vesimuodostumien tilaluokan määrittely perustuu olemassa olevaan tarkkailuaineistoon, joka on monilla alueilla puutteellista. Jo varhaisessa vaiheessa aloitettu ennakkotarkkailu (veden laatu, kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit, kalasto, piilevät) tuottaa aineistoa ekologisen tilan luokitteluun, jolloin luokittelu ja myös hankkeiden vaikutusarviointi voidaan tehdä luotettavan aineiston pohjalta. Kaivoksilla erityinen huomioitava seikka on sulkemisen jälkeinen tilanne. Suljetun kaivosalueen valumavedet eivät saa heikentää vastaanottavan vesimuodostuman ekologista tai kemiallista tilaa. Toimintavaiheessa vesiä voidaan käsitellä ja johtaa pumppaamalla, mutta sulkemisen jälkeen vedet valuvat painovoimaisesti lähimpään vesistöön. Koska sulkemisen jälkeisiin ympäristövaikutuksiin on nykyisin kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota myös vesienhoidon tavoitteiden näkökulmasta, sulkemisratkaisujen suunnittelu on siten aloitettava jo hankkeen esiselvitysvaiheessa.

Vesienhoidon tavoitteiden huomioiminen on tärkeää

Vallitseva oikeustila on hyvin tiukka vesienhoidon tavoitteiden osalta. Hankkeiden luvituksessa korostuvatkin teknisten ratkaisujen lisäksi seuraavat kaksi seikkaa: 1) vesien tilatavoitteiden ja sulkemisen jälkeisen tilanteen ottaminen huomioon jo hankkeen varhaisessa suunnittelussa ja 2) korkealaatuinen vesistövaikutusten arviointi, joka tehdään tarpeeksi varhaisessa vaiheessa aloitetun ennakkotarkkailun pohjalta.

 

Lisätietoa

Hanna Tirkkonen, Ympäristöasiantuntija

Eeva-Leena Anttila, Ympäristöasiantuntija