Vihdoinkin rauhoittelevaa sisäilmaviestintää valtakunnassa

Yhtä lailla pettymyksen tunnetta pitkin vuotta jatkoi kiihtyvä rakennusten purkuinto. Toki moni rakennus on tullut käyttöikänsä päähän ja muuttotappiokunnissa on paljon turhia rakennuksia, jotka kannattaa purkaa. Mutta ei pidä yleistää, että kaikki vaikkapa takavuosien monitoimimateriaalia, lastuvillalevyä eli tojaxia, sisältävä talot kannattaa purkaa tai, että kaikki kaksoislaattavälipohjat pitää aina tyhjentää. Miksi edes tutkitaan, jos kuitenkin halutaan kaikki pois ja uutta tilalle. Kuten valitettavan usein, kun esim. koulun oppilaiden vanhemmat ovat sisäilman laatuepäilyjen vuoksi suoraan koko rakennuksen hylkäämisen kannalla, eivätkä halua edes kuulla miten tilanne on korjattavissa ja päättäjät lähtevät samaan kelkkaan. Meillähän on jo monta vuotta ollut todella hyvät Ympäristöministeriön julkaisemat kuntotutkimusohjeet joka lähtöön. Ja näissä myös todella hyvin ohjeistetaan, miten tuloksia tulkitaan toimivien korjausten mahdollistamiseksi.

Silti jopa lähiaikoina raskaasti peruskorjattujakin rakennuksia on purettu saman tien, jos käyttäjät eivät ole heti kokeneet lopputulosta täydelliseksi, vaikka sisäilma-asioiden lopullinen kuntoon saanti ei olisi vaatinut kuin pienet lisäparannukset esim. loppusiivousta tehostamalla tai täydentäviä korjauksia tekemällä. Itse ainakin päättäjänä puoltaisin lisäkorjaamista, jos jo on käytetty miljoonia korjaamiseen. Johan ensin kalliisti ja raskaasti korjaaminen ja sitten perään varmuuden vuoksi purkaminen on ensinnäkin hölmöläisen hommaa, toiseksi kuntalaisten rahan haaskausta ja kolmanneksi luonnonvarojen järjetöntä tuhlaamista.

Mutta vihdoin syksyllä kelkka kääntyi. Ensin THL julkisti laajan kyselytutkimuksen tulokset, jotka uutisoitiin, että suomalaiset pelkäävät liikaa homeita. Järkevää ja rauhoittelevaa kommentointia juuri kuten olen vuosia koittanut peräänkuuluttaa. Kantaa otettiin juuri sopivan faktapohjalta myös siihen, miten paljon psykologiset tekijät usein ovat mukana huolta lisäämässä.

Vuoden huipennukseksi nostan kuitenkin Senaatin ”Suuren tuuletuksen” 27.11.2019 Oli todella huojentavaa kuulla, miten Senaatin kaltainen suuri kiinteistönomistaja on järkevillä toimilla saanut sisäilmatilannetta kohteissaan kohenemaan. Katsastusmallilla sisäilmakorjausten priorisointiin on saatu aiempaa parempaa osumatarkkuutta ja siivoojatkin on saatu vihjepalkkioilla tekemään arvokkaita välittömien sisäilman parannustoimien ilmiantoja. Ja onnistumisen fokuksessa on ollut nimenomaan järkevä viestintä, joka korostui syksyllä Seinäjoella järjestetyssä Sisäilmayhdistyksen Sisäilmapajassakin.

Mediaa olen myös syyttänyt ongelman pahentamisesta, koska tuntuvat niin paljon mieluummin kirjoittavan kamaluuksista kuin vaikkapa onnistuneista sisäilmakorjaushankkeista. Jo pitkään on ihmetyttänyt, että miksi positiivinen viesti ei kelpaa. Näin ollen arvostan todella paljon Helsingin Sanomien toimittajan Jussi Konttisen puheenvuoroa Senaatin tuuletustapahtumassa. Konttinen totesi, että median näkemys on vihdoin monipuolistunut ja että medialla on ollut vaikutuksensa siihen, että niin moni on kärsinyt. Lopuksi Konttinen korosti, että älkää turhaan purkako taloja pelkojen vuoksi ja pyysi jatkossa tomerammin oikaisemaan, jos väärää tietoa meinaa levitä. Näin varmasti teen yhdessä työtovereideni ja yhteistyötahojemme kanssa nyt entistä innokkaammin. Kiitos Jussi Konttinen!

"Suuressa tuuletuksessa" oli äänessä myös ministeri Krista Mikkonen ja Konttisen pyynnöstä oikaisen heti. Ministeri kertoi, että paljon on edistytty, mutta paljon on vielä tehtävää. Kyllä särähti korvaan, kun ministeri yleisti, että miksi joskus vain tiivistetään ja jätetään korjaamatta. Ministerin neuvonantajille tiedoksi, että Ympäristöministeriöhän julkaisi aiemmin syksyllä päivitetyn kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakennuksen korjausoppaan, jossa korjaustasot jaettiin kolmeen perusteellisuustasoon. Vähiten purkaville, tiiviyteen pitkälti perustuville korjauksille annettiin tavoitekäyttöikää 20 vuotta. Ja todellakin - kyse on korjaamisesta, vaikka kaikkea mahdollista ei uusitakaan.

Em. opas julkistettiin syksyn Rakennusfysiikkaseminaarissa Tampereella ja päivitystyöryhmän projektipäällikkö Rambollin Inari Veijo korosti esitelmässään ansiokkaasti erityisesti korjaushankkeen kokonaishallintaa alusta loppuun ja sitä, että vaikka opas on paksu, se ei sisällä valmiita vastauksia. Kaikki kohteet ovat yksilöllisiä ja hyvien tutkimusten perusteella tilaajan tahtotila tarkasti ymmärtämällä ja hyvin suunnittelemalla voidaan toimivia korjauksia tehdä hyvinkin monella tavalla. Eli ei enää keskustelua, voiko ns. tiivistyskorjaus onnistua – kyllä voi.

Lopuksi palaan vielä Senaatin ”Suureen tuuletukseen”. Musiikkia korville oli Hengitysliiton toteamus, että ilman jaettua ymmärrystä asiat eivät etene. Juuri kollektiivisen oikean tiedon kartuttamisen merkitystä korostin 2012 ja 2013 Sisäilmastoseminaariesitelmissänikin – mahtavaa Hengitysliitto!

Todellinen pankinräjäyttäjä tuuletustapahtumassa oli kuitenkin Helsingin Yliopiston professori Kari Reijula. Ja niinpä perjantain 13.12. Rakennuslehteen tuli kauan odotettua rauhoittelevaa Reijulaa siteeraavaa sisäilma-asiaa. Otsikko oli, että hillitkää mikrobien metsästämistä. Muita teemoja olivat: Kosteusvaurioiden terveydellinen merkitys on oletettua pienempi, huolen lietsominen aiheuttaa stressiä ja siten sairastumisriskiä ja että, jos korjaaminen ei johda toivottuun ratkaisuun, pitää ensisijaisesti miettiä oirehtivan henkilön kuntoutusta. Ja vielä yksi helmi: Hyvinvointia edistäviä tiloja voi edellyttää ilman ylilyöntejäkin, ja että rakennusten kunnosta huolehtiminen on kaikkien etu.

Eli olipa hienoa vihdoin vuonna 2019 saada vahvistus virallisemmiltakin tahoilta tulleella rauhoittelevalla viestinnällä jo pitkään toitottamalleni: Sisäilmatilanteemme ei ole niin hankala kuin monet ovat luulleet.

Lopuksi totean, että vaikka lähivuosina on edistytty paljon yleisessä sisäilmatietoudessa ja asioiden hoitamisessa, tarvitsemme 2018 käynnistettyä Terveet Tilat 2028 -hanketta vielä monen asian edistämiseen. Ensinnäkin hanketta tarvitaan vielä paljon väärän tiedon ja uskomusten oikaisuun sekä uudenlaisen ajattelun ja toiminnan jalkauttamiseen kaikille tahoille.

Olen kuitenkin erittäin optimistinen siitä, että koko terveiden tilojen vuosikymmentä kokonaistilanteen normalisointiin sisäilma-asioihin liittyen ei tarvita. Nyt vaan kaikki yhtenä rintamana tarkoituksenmukaista sisäilmatoimintaa toteuttamaan ja entisestään kehittämään, niin saamme tilanteen hallintaa reilusti ennen vuotta 2028!