Viisi vinkkiä edistää luonnon monimuotoisuutta rakennetussa ympäristössä
Viisi vinkkiä edistää luonnon monimuotoisuutta rakennetussa ympäristössä
Luonnon monimuotoisuuden hälyttävä väheneminen on noussut puheenaiheeksi Dasguptan raportin julkaisemisen myötä. Raportin mukaan ihmiset (yksilöt, yksityiset ja julkiset organisaatiot) ovat epäonnistuneet luonnon monimuotoisuuden hoidossa, sillä luonnon pääoma on laskenut enemmän mitä inhimillinen ja taloudellinen pääoma on kasvanut.
Globaalin vaurauden kasvu on tapahtunut luonnon kustannuksella. Monimuotoisuutta uhkaa ennen kaikkea ihmisen toiminta, mikä on käsittämätöntä, sillä luonto resursseineen ja ekosysteemipalveluineen luo perustan kaikelle inhimilliselle toiminnalle.
Luontokato on globaali haaste, johon paikallisesti tehtävät ratkaisut vaikuttavat. Green Building Council Finlandin kestävät alueet -toimikunta päivitti vuonna 2020 kestävän alueen määritelmää tuomalla siihen ekologisen katon, jonka sisäpuolella kestävän rakennetun ympäristön on pysyttävä, jotta luontokato voidaan pysäyttää. Suomessa rakentaminen keskittyy kaupunkeihin, ja niissä tapahtuu merkittävää täydennysrakentamista. Täydennysrakentamisella säästetään laajempia luonto- ja viheraluekokonaisuuksia, mutta kaupunkiluontoon kohdistuu entistä enemmän rakentamisen vaikutuksia ja lisääntyvän käytön paineita.
Miten rakennetussa ympäristössä ja sen suunnittelussa, toteuttamisessa ja ylläpidossa voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta?
1. Rakennetussa ympäristössä on oltava monipuolisesti puita, pensaita ja kasvistoa.
2. Monimuotoisia viheralueita, joissa sallitaan hallittu hoitamattomuus, on lisättävä.
3. Alkuperäisiä luonnon alueita, kuten rantapuustojen ja suojavyöhykkeitä on säilytettävä ja vaalittava.
4. Monipuoliset kasvupaikat, kuten lahopuut on jätettävä pölyttäjille ja muille eliöille. Eläinten suoja-, pesimä- ja ruokailupaikkoja, kuten pönttöjä, on lisättävä.
5. Riittävät viheryhteydet on turvattava ja virkistyskäyttö on ohjattava reiteille.
Mitä on luonnon monimuotoisuus rakennetussa ympäristössä?
Haastattelin AFRYn biologeja aiheesta. Monimuotoisen luonnon perusasioita rakennetussa ympäristössä ovat monipuolinen viherympäristö, tasapaino hoidettujen viheriöiden ja koskemattomien viheralueiden välillä, alkuperäisen luonnon kunnioitus rantapuustojen ja suojavyöhykkeiden sekä eläinten suoja-, pesimä- ruokailupaikkojen säästäminen ja luominen, viheryhteyksien turvaaminen ja metsien virkistyskäytön riittävä opastaminen ja yhtälailla riittävien hulevesikosteikkojen ja muiden vettä läpäisevien pintojen riittävästä määrästä huolehtiminen.
Kaavoituksen ja muuta rakennetun ympäristön kehittämistä koskevan suunnittelun yhteydessä tehtävät luontoselvitykset antavat perusdatan kunkin alueen luontoarvoista ja ominaispiirteistä. Biologien asiantuntemuksen merkitystä suunnitteluprosesseissa tulee korostaa ja luonnon monimuotoisuustavoitteet pitää nostaa keskeisempään rooliin. Lisäksi luontoarvot ja luonnon tarjoamat palvelut on nähtävä uhanalaislajistoja ja tiukasti rajattuja luonnonsuojelualueita laajempana kokonaisuutena.
Alueiden rakentamisessa voidaan luonnon monimuotoisuutta edistää konkreettisin toimin: suojataan ja säästetään alueen arvopuusto, hyödynnetään alueen omia maamassoja, säästetään siemenmaita ja vältetään vieraslajien tuomista alueelle, ajoitetaan rakentaminen oikein ottamalla häiriintyvät kohteet ja lajit huomioon.
Alueiden käytössä ja hoidossa on jo hyväksi todettuja käytäntöjä, kuten BREEAM-kohteisiin laadittavat viiden vuoden maiseman- ja elinympäristön hallintasuunnitelmat. Suunnitelmiin kirjataan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen edellyttämät toimenpiteet sekä ohjelmoidaan annettujen ohjeiden seurantatoimenpiteet.
Työkaluja ja asiantuntemusta kestävän rakennetun ympäristön suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon löytyy. Ilmastotavoitteet ja hiilineutraalius ohjaavat jo monen sektorin ja organisaation toimintaa, joten nostetaan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen seuraavaksi kärkitavoitteeksi!
