AFRY selvitti säännöstelyn ekologisia vaikutuksia Vanttaus- ja Kaihuanjoella
Ekologisten minimivirtaamien ja säännöstelyn vaikutusten selvitys Kaihuan- ja Vanttausjoella
AFRY toteutti Lapin elinvoimakeskukselle kaksi selvitystä, joissa arvioitiin säännöstelyn vaikutuksia Vanttaus- ja Kaihuanjoen vesiekosysteemeihin sekä määritettiin ekologisesti toimivia minimivirtaamavaihtoehtoja. Selvitysten pohjana käytettiin alueella toteutettuja maastokartoituksia, biologisia seurantoja ja rekisteriaineistoja.
Selvitysten tausta ja tavoitteet
AFRY toteutti Lapin elinvoimakeskukselle (ent. Lapin ELY‑keskus) kaksi toisiaan täydentävää selvitystä Vanttaus‑ ja Kaihuanjoen vesistöalueella. Työn tavoitteena oli arvioida säännöstelyn vaikutuksia pohjaeläimistöön ja vesikasvillisuuteen sekä määrittää ekologisesti toimivat minimivirtaamavaihtoehdot kumpaankin luonnonuomaan. Selvitysten pohjana käytettiin alueella toteutettuja maastokartoituksia, biologisia seurantoja ja rekisteriaineistoja, ja niiden tarkoituksena oli tukea ELY‑keskusta säännöstelyn kehittämistoimenpiteiden suunnittelussa.
Aiemmat kartoitukset ja ekologisen tilan tarkastelu
Selvityksessä koottiin yhteen aiempien vuosien pohjaeläin- ja vesikasvillisuuskartoitusten tulokset sekä niihin liittyvät maastohavainnot eri järvistä ja jokikohteista. Selvityksessä tarkasteltiin laskettuja ekologisen tilan indeksejä ja niiden ilmentämiä tuloksia, sekä mahdollisia lajistomuutoksia ekologisen tilan mittareiden taustalla. Lisäksi työssä tarkasteltiin säännöstelyn aiheuttamia vaikutusmekanismeja ja niiden yhteyttä havaittuihin muutoksiin vesieliöstössä. Selvityksessä analysoitiin, kuinka lajiyhteisöt ovat muuttuneet säännöstelyn seurauksena, ja tunnistettiin erityisesti upos- ja pohjalehtiskasvillisuuteen ja kivikkorantojen lajistomuutoksiin liittyviä vaikutuksia.
Ekologisen minimivirtaaman selvitystyö
Ekologista minimivirtaamaa varten tehtiin useita maastokartoituksia, joissa suoritettiin mittauksia uoman rakenteiden, ominaisuuksien ja vedenkorkeuksien selvittämiseksi sekä kuvattiin dronella vesittynyttä pinta-alaa. Lisäksi maastokatselmuksilla biologi arvioi virtavesilajiston elinympäristöjä, kalojen nousumahdollisuuksia ja teki mahdollisen kunnostustarpeen arvioinnin. Tarkastellut minimivirtaamat olivat Kaihuanjoen osalta 0,4 m³/s, 0,6 m³/s ja 0,8 m³/s ja Vanttausjoen osalta 0,8 m³/s ja 1,3 m³/s.
Tulokset ja virtaamavaihtoehtojen vaikutukset
Tulosten mukaan kaikki tarkastellut virtaamavaihtoehdot parantavat merkittävästi joen ekologisia olosuhteita ja mahdollistavat monimuotoisen virtavesilajiston syntymisen. Pienempi virtaama mahdollistaa pienikokoisten kalojen liikkumisen koko joen matkalla ja tarjoaa riittävät elinolosuhteet esim. harjukselle ja simpulle. Suurempi virtaama lisää vesisyvyyttä mahdollistaen siten myös isomman kalan liikkumisen, vähentää riskiä syyskutuisten lajien mädin jäätymiselle, monipuolistaa elinympäristöjen kirjoa ja lisää merkittävästi vettä hapettavien koskialueiden pinta-alaa uomassa
Johtopäätökset ja hyödyt säännöstelyn kehittämisessä
Selvitysten perusteella säännöstely vaikuttaa selvästi alueen biologisiin laatutekijöihin, erityisesti järvien rantavyöhykkeellä. Ekologisen minimivirtaaman nostaminen parantaa Kaihuan- ja Vanttausjoen lajiston elinolosuhteita merkittävästi. Yhdessä tarkasteltuna tulokset tarjoavat Lapin elinvoimakeskukselle vahvan pohjan säännöstelyn kehittämistoimenpiteiden suunnitteluun ja ekologisesti kestävien virtaamien määrittelyyn.
Tulokset ja vaikutukset
Selvitysten tulosten perusteella kaikki tarkastellut minimivirtaamavaihtoehdot parantavat merkittävästi jokien ekologisia olosuhteita ja mahdollistavat monimuotoisemman virtavesilajiston kehittymisen. Pienemmät virtaamat turvaavat erityisesti pienikokoisten kalojen liikkumisen ja tarjoavat riittävät elinolosuhteet muun muassa harjukselle ja simpukkalajeille.
Suuremmat virtaamat lisäävät vesisyvyyttä, mikä mahdollistaa myös kookkaamman kalan liikkumisen uomassa. Lisäksi ne vähentävät syyskutuisten lajien mädin jäätymisriskiä, monipuolistavat elinympäristöjen rakennetta ja kasvattavat merkittävästi koskialueiden pinta-alaa, mikä parantaa veden hapettumista.
