Mäntsälän Iso-Pappila, korjausrakentaminen

Vuonna 1901 valmistunut Mäntsälän Iso-Pappila eli kirkkoherran pappila sijaitsee Mäntsälän Kirkonmäen kulttuuriympäristössä. Asemakaavassa suojeltu Iso-Pappila kävi läpi mittavan peruskorjauksen, jossa uusrenessanssin puurakentamista edustava rakennus korjattiin alkuperäistä arkkitehtuuria ja rakennustapaa kunnioittaen uuteen käyttötarkoitukseen. Entinen kirkkoherran asunto toimii nyt kirkkoherranvirastona ja salitilat avautuivat myös seurakuntalaisten kokoontumiskäyttöön. Vanha suojeltu rakennus saatiin uuteen nykytarpeita vastaavaan käyttöön ominaispiirteitä vaalien.

Poikkeuksellisen vaativassa korjaushankkeessa päästiin hyvään lopputulokseen huolellisella rakennuksen kunnon, rakenteiden ja rakennushistorian kartoittamisella ennen muutossuunnittelua. Lisäksi käyttötarpeiden ja teknisten perusratkaisujen sovittamisella vanhan rakennuksen ehdoilla toimiviksi oli merkittävä rooli lopputuloksen kannalta. Rakennustyön aikana tehtiin tiivistä yhteistyötä suunnittelijoiden, museoviranomaisen ja rakennusurakoitsijan kesken. Kirkkoherranviraston ja kokoontumistilan tarpeet sovitettiin toiminnallisesti yhteen. Tavoitteena oli säilyttää alkuperäisen hirsirakennuksen tilajaon hierarkia, johon uudet toiminnot sovitettiin.

Muutoksessa purettiin pappilaan 1930-luvulla rakennetun niin kutsutun tulenkestävän kanslian rakenteet, joissa oli todettu sisäilman laatuun vaikuttavia haitta-aineita ja jotka olivat vaurioittaneet hirsirunkoa. Painuneet alapohjat sekä salin ja kanslian yläpohjarakenteita korjattiin ja vahvistettiin. Talotekniikka uusittiin painovoimainen ilmanvaihto säilyttäen. Julkisivut paikkakorjattiin, maalattiin ja ikkunat uusittiin alkuperäisen mallin mukaisina. Ulkoväritys muutettiin aikakauden ja tyylin mukaiseksi alkuperäistä mukaillen.

Pappilan sali ja ruokasali muutettiin kokoontumistilaksi, jota voi vuokrata pienimuotoisiin tilaisuuksiin. Keittiö uusittiin vastaamaan yhteiskäytössä sekä työpaikkatilojen että kokoontumistilojen käyttötarpeita. Kokoontumis- ja asiointitilat rakennettiin esteettömiksi. Seinäpinnat uusittiin perinteisillä tapettimalleilla ja puupaneloinneilla. Tapetteihin haettiin inspiraatiota purkuvaiheessa inventoiduista vanhoista tapettikerroksista ja arkistoista löytyneistä valokuvista. Myös vanhoja lattiapäällysteitä löydettiin purkutöiden yhteydessä koko pitkän käyttöhistorian ajalta. Näistä löydöistä koostettiin pappilan seinille tauluja. Alkuperäinen uusrokokoouuni säilytettiin osana salin sisustusta ja vanhat puupeiliovet kunnostettiin. Juhlatiloihin suunniteltiin uudet puukalusteet, joiden mitoituksessa huomioitiin erilaisten tilaisuuksien muuntelutarpeet. Lisäksi aiemman kirkkoherranviraston olemassa olevat irtokalusteet inventoitiin ja hyväkuntoiset kalusteet hyödynnettiin uusissa toimistotiloissa.

Piha ja puutarha kunnostettiin puistomaiseksi ja vanhat omenapuut ja pioni-istutukset säilytettiin. Puustoa karsittiin tontilta, jotta arvorakennus sai takaisin näkyvyyden osana Kirkonmäen maisemaa.

Tilaajan tinkimätön asenne ja ymmärrys laadullisista tavoitteista mahdollisti vanhaa rakennusta kunnioittavat ratkaisut ja erinomaisen yhteistyön tilaajan, urakoitsijan, museoviranomaisen ja suunnitteluryhmän välillä.

Kuvat: Kuvio