Töissä omassa elementissään

- Samassa junanvaunussa oli kohta eläkkeelle siirtyvä tutkija, joka kertoi katsovansa työkseen tutkimusaluksessa mikroskoopin kautta leviä ja alkavansa niin tehdessään joka kerran voida huonosti. Hän neuvoi, että älä ikinä hae tällaiseen hommaan.

Karoliina Jaatinen työskentelee tällä hetkellä AFRYllä johtavana asiantuntijana Ympäristö ja maankäyttö -yksikössä. Hänen erikoisosaamistaan ovat rakentamiseen, teollisuuteen, energiatuotantoon ja infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden ympäristö- ja vesistövaikutukset sekä hankkeiden luvittaminen.

Mutta palataan ajassa kuitenkin taaksepäin sinne kohti Kuopiota puksuttavaan yöjunaan, missä Jaatinen on juuri kuullut varoittavia esimerkkejä työelämästä.

- Minä ajattelin heti, että kuulostaapa siistiltä ja tuota minä haluan opiskella. Vesi on elementtinä kiinnostanut minua jo pienestä pitäen. Kilpailin taitouinnin maajoukkueessa, ja treenaamisen sekä kisaleirien vuoksi lukioon meni neljä vuotta. No, ei se lyhin reitti ollut minua varten yliopisto-opinnoissakaan. Neljän työmaailmassa vietetyn välivuoden jälkeen aloitin limnologian pääaineopinnot viiden muun valitun kanssa Helsingin yliopistossa ja opiskelin laajan kokonaisuuden viettäen lisäksi yhden vuoden Ruotsissa vaihto-oppilaana.

Limnologia tutkii sisävesiä: järviä, lampia ja jokia. Erityisesti tieteenala on kiinnostunut vesiekosysteemin ja sen ympäristön välisistä suhteista ja vuorovaikutuksista.

Jaatinen oli välivuosiensa aikana koko ajan töissä. Eduskunnassa vuoden verran ja tilintarkistustoimistossa työuraa kertyi yhteensä seitsemän vuotta.

- Jälkikäteen ajateltuna oli erinomainen juttu, että olin niin pitkään muissa kuin oman alan töissä. Työnantajat arvostivat sitä seikkaa paljon, kun hain ensimmäisiä oman alan työpaikkoja. Kun pääsin opiskelemaan, minulla oli hurjan hyvä motivaatio opiskella, koska tiesin mitä halusin.

Työyhteisössä saa olla oma itsensä

Valmistumisen hetki yliopistosta koitti vuonna 2006, minkä jälkeen oman alan työt kutsuivat heti vakituisesti.

- Olin pienessä kolmen hengen yrityksessä töissä, jolloin kouluttauduin tutkimussukeltajaksi. Perheen perustaminen ja kenttäbiologin työt eivät oikein kuulostaneet toimivalta yhdistelmältä, joten hain ja sitten pääsinkin AFRYlle töihin 2011.    

Tällä hetkellä Jaatinen työskentelee esimerkiksi kahden merituulivoimahankkeen parissa.

- Kyseessä on Suomen ensimmäisiä ison kokoluokan off shore -tuulivoimahankkeita, joissa pyritään valjastamaan merituulen voima energiaksi. Osa jopa 370 metriä korkeista voimaloista sijaitsee 30–40 kilometriä rannikolta.

Jaatinen muistelee, että ensimmäinen mielikuva nykyisestä työpaikasta oli iso pörssiyhtiö, missä työntekijöitä ei välttämättä samalla tavalla oteta huomioon kuin pienemässä yksityisyrityksessä. Toisaalta ison yrityksen mahdollisuudet ja monipuoliset hankkeet kiinnostivat.

- Isoon yritykseen kohdistuvat ennakkoluulot osoittautuivat kuitenkin vääriksi. Täällä kunnioitetaan työntekijöitä, ja epäkohtiin saa puuttua. Itsekin olen suorapuheinen ja sanon mielipiteeni, ja sitä arvostetaan – asiat eivät kehity, jos kukaan ei nosta kehitystarpeita esille. Mielestäni meillä on aidosti suvaitsevainen ja toisiaan kunnioittava työyhteisö.

Työstä tekee Jaatisen mukaan mielekästä sen sisältö. Jokainen työpäivä on erilainen.  

- Harvoin on niin, että työviikkoni näyttäisi samalta. Hanketyössä minulla on usein monta asiantuntijaa tiimissä, joiden työtä koordinoin. Omaa osaamista pitää osata viedä tiettyyn suuntaan, vaikka sitten sinne epämukavuusalueelle. On hienoa olla osa isoa hanketta, jolla on alku ja loppu. Tampereen seudun keskuspuhdistamon harjakaisissa kallioluolastossa tunsin tiettyä ylpeyttä siitä, että olen saanut olla mukana ympäristöä oikeasti hyödyttävässä projektissa.

Jaatisen vapaa-aika kuluu pitkälti crossfit-harrastuksen parissa.

- Jaksan töissäkin sen ansiosta paljon paremmin. Kyseessä on tavoitteellinen, entiselle kilpaurheilijalle hyvin sopiva laji.