”Vaatetusalalla ymmärsin, että haluan olla mukana ratkomassa ympäristö- ja energia-alan haasteita”

Mitä kuuluu, Eveliina?

Nyt kuuluu tosi hyvää, istun täällä Jämsän toimistolla ja toimin AFRYllä paikallispalveluissa prosessisuunnittelijan tehtävissä.

Kertoisitko, miten päädyit prosessisuunnittelijaksi?

Juuri siitä halusinkin puhua. Taustani on monivivahteinen, enkä aina ole tiennyt, että haluaisin tehdä juuri tätä työtä. Kokeilemalla olen kuitenkin löytänyt oman alani, jossa minulla on mahdollisuus edetä ratkomaan suuria, ympäristöön vaikuttavia haasteita.

Yläasteikäisenä minulle oli selvää, että en suuntaa lukioon, koska se itsessään ei kiinnostanut, eikä minulla ollut toisen asteen jälkeistä jatkokoulutusta vielä mielessä. Halusin tehdä jotain täysin muuta, joten hain vaatetusalalle. Opinto-ohjaajani ehdotti kyllä kaksoistutkintoa, mutta se ei tuntunut siinä hetkessä oikealta. Vaatetuslinjalla korkeakoulutasolle edessäni ymmärsin kuitenkin muotiteollisuuden lainalaisuudet, ja käytännönläheisissä opinnoissa pystyin pohdiskelemaan ja puntaroimaan vaateteollisuuden eettistä puolta. Päädyin siihen, että haluan olla ratkomassa ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita.

Ammattiopiston todistus ja avoimen AMK:n valmennuskurssi avittivat pääsykokeisiin valmistautumista, ja sain paikan Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Hyvät arvosanat ja vahva pohja matemaattisista aineista veivät minut opiskelemaan energia- ja ympäristötekniikkaa, ja insinöörin tiellä olen edelleen.

En näe urapolkuni ohjautumista vaatetusalalle millään lailla huonona kokemuksena. Siellä tehdyt oivallukset ovat päinvastoin ohjanneet minua oikeaan suuntaan ja osittain siellä opitusta on ollut minulle insinöörinäkin hyötyä.

Miten ympäristösi suhtautui alanvaihdokseen?

Olen kasvanut perheessä, jossa ei ole ollut selkeitä odotuksia sille, mille alalle kukin lapsi ohjautuu. Vanhempien roolit eivät ole ohjanneet minua tai sisaruksiani lainkaan, eikä ohjautumistani vaatetusalalle koskaan kyseenalaistettu.

Vaihtaessani insinööriopintoihin sain kuitenkin kuulla yhdeltä läheiseltä pieniä varoittavia ääniä siitä, miten alalla voi olla vaikea pärjätä naisena, koska se on miesvoittoinen. En kuitenkaan lannistunut varoituksesta, koska henkilön taustasta johtuen pidin väitettä perusteettomana. Jääräpäisenä luonteena sain siitä pikemminkin lisäintoa näyttää kommentoijalle hänen olevan väärässä. Ilokseni sain huomata varoituksien olleen turhia, enkä koe, että minua olisi kohdeltu tällä alalla eri tavoin, vaikka täällä naisia on edelleen vähemmän kuin miehiä. Minua on kannustettu sekä ammattikorkeakoulussa että työelämässä AFRYllä. Ammattikorkeakoulusta valmistuin stipendin kera.

Perheeni sisarukset ovat päätyneet kaikki tekniikan tai tieteiden pariin. Saimmekin jo peruskoulussa kehuja matemaattisista taidoistamme. Siskoni opiskelee tällä hetkellä luonnontieteitä ja veljeni on insinööri. Äitimme ihmettelee vieläkin, miten me pärjäämme ”näin monimutkaisten asioiden” parissa.

Mitä toivoisit, että olisit kuullut yläasteikäisenä Eveliinana?

Olisin halunnut kuulla sen, että on ihan hyväksyttyä vaihtaa alaa niin monta kertaa kuin haluaa. Yhteiskunta ei siihen välttämättä kannusta, mutta se on mahdollista. Emme voi olettaa, että yläasteikäinen tietää, mihin korkeakouluun tähtää, jolloin osaisi valita esimerkiksi lukion tai ammattiopinnot.

Kouluaikaiset vierailut työpaikoissa ja erilaisten roolimallien esittely nuorille on mielestäni tärkeää. Yhdessä Rillit huurussa -sarjan jaksossa päähenkilötiedemiehet menivät kertomaan nuorille koululaistytöille urasta tieteiden parissa. Kesken esityksen he havahtuivat siihen, miksi he ovat näyttämöllä, eivätkä tieteilijänaiset. Mielestäni olisi hyvä pohtia, kuinka monipuolisesti laitamme erilaisia ihmisiä esittelemään eri ammatteja muun muassa kouluihin. Toisaalta toivoisin myös sellaista yhteiskuntaa, jossa roolimalliksi voisi useammin kokea itsestä paljonkin poikkeavia ihmisiä. Itselläni ei ollut esimerkiksi yhtään naisroolimallia tekniikan alalla, vaan suurin innoittajani insinööriopintoihin hakiessani oli isoveljeni.

Korkeakoulujen hakuvaiheessa painottaisin enemmän pääsykokeen tärkeyttä todistusarvosanojen sijaan. Mielestäni urapolkua saa ja pitää voida muokata myöhemmin, eivätkä nuorena tehdyt päätökset saisi poissulkea tiettyjä mahdollisuuksia edes vuosien jälkeen. Vaatetusalalta insinööriopintoihin siirtyminen oli minulle helpotus. Koen prosessisuunnittelijan tehtävät merkityksellisiksi, ja alan palkkaus on ehdottomasti kannustavampi kuin vaatetusalalla. On inhottavaa ajatellakaan tilannetta, jossa en olisi voinut vaihtaa alaa, koska päätin olla käymättä lukiota.

Miltä tulevaisuutesi näyttää?

Olen kiinnostunut energia- ja resurssitehokkuutta käsittelevistä projekteista, ja haluan päästä niihin useammin mukaan. Paikalllispalveluissa tällaisia projekteja tulee välillä vastaan, muttei jatkuvasti. Haasteellisinta tällä alalla on se, että projektit ovat yksilöitä ja tehtävät ratkaisut ovat aina tehdas- ja projektikohtaisia. Haasteellisuus ei ole kuitenkaan huono asia, koska pääsen työssäni soveltamaan oppimaani ja koen usein onnistumisen tunteita, kun palaset loksahtelevat paikoilleen. Eräs AMK-opettajani sanoi usein, että korkeakoulussa opetellaan oppimaan. Juuri oppimiskykyä olenkin tarvinnut työelämässä kaikkein eniten.