Metsien hiilensidonnan elämän ja kuoleman kysymys
Maapallomme lämpenee. Vuoden 2019 ennakoidaan olevan maailman mittaushistorian lämpimin. Tuore IPCC:n ilmastoraportti keskittyy maankäytön rooliin ilmaston lämpenemisessä ja painottaa metsien hiilinielujen kasvattamista. Miten tämä voidaan toteuttaa?
Yksinkertainen vastaus on istuttaa uusia metsiä avoimelle maalle, mikä mahdollistaa maltillisen tai nopeahkon metsänkasvun. Jos maata halutaan käyttää myös ruuantuotantoon, voidaan soveltaa peltometsänviljelyä, jossa ruokakasveja ja puita kasvatetaan samalla alueella. Trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä on paljon tällaisia alueita. Uudet metsät sitovat hiiltä ja luovat uusia hiilinieluja. Peltometsät voivat myös lisätä ruuantuotantoa, mikä hyödyttäisi entisestään maanomistajaa.
Uusien istutusmetsien tulevaisuuteen liittyy yksi tärkeä kysymys. Jos tavoitteena on maksimoida hiilinielut lyhyellä aikavälillä, metsien annettaan kasvaa vanhoiksi, eikä niistä korjata puuta. Tämä altistaa metsät erilaisille taudeille ja vaurioille, jotka viime kädessä tappavat puut tai jopa koko metsän. Vahingoittunutta puuta ei voi hyödyntää kaupallisesti, vaan se lahoaa ja lahotessaan päästää ilmaan hiilidioksidia. Kuolleen metsän tilalle voidaan istuttaa uutta metsää ja aloittaa metsänkierto uudelleen. Kuulostaa hyvältä, mutta onko tämä paras ratkaisu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?
Meillä on toinenkin vaihtoehto. Siinä uusia istutus- ja peltometsiä hoidetaan kestävästi, ja metsistä saatavaa puuta käytetään hyödyksi. Sen sijaan että odotetaan väistämätöntä metsän kuolemaa – kaikki elävät organismithan kuolevat joskus – harvennuksilla poistetaan heikoimmat puut. Tämä puu voidaan käyttää esimerkiksi huonekaluteollisuudessa tai uusissa biomateriaaleissa, jolloin hiilen sitoutuminen jatkuu metsänhakkuun jälkeenkin.
Kun hoidettu metsä on tullut vanhaksi, se uudistetaan eikä puun anneta lahota. Hakattu puu käytetään hyväksi, eikä puuhun sitoutunut hiili pääse takaisin ilmaan vaan hiili sitoutuu tuotteisiin pidemmäksi aikaa. Puutuotteet korvaavat huonekaluissa käytettyä terästä ja muovia tai rakentamisessa käytettyä sementtiä, mikä puolestaan vähentää näiden materiaalien tuotannossa syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Puupohjaisten materiaalien käytön kasvaessa ja kierrätyksen lisääntyessä hyödyt kertaantuvat entisestään. Teollisuudessa kehitetään aktiivisesti uusia biotuotteita, jotka voivat korvata monia materiaaleja ja joiden myötä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Kumpi ratkaisu on parempi? Kummassakin yllä esitetyssä vaihtoehdossa metsät sitovat hiiltä. Kestävään metsien käyttöön perustuvassa vaihtoehdossa hiili sitoutuu pidemmäksi aikaa puupohjaisiin, kierrätettäviin tuotteisiin. Kuvitellaan, että metsää istutettaisiin monille metsäkadosta kärsiville alueille Afrikkaan, Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan, joissa paikalliset ihmiset tarvitsevat työtä, tuloja ja rakennuksia. Olisivatko he sitoutuneempia istuttamaan metsiä, joita ei voida hyödyntää, vai metsiä, jotka kestävästi hoitamalla tuottaisivat tarvittavia hyödykkeitä ja hyvinvointia? Millaisia metsiä he suojelisivat metsäpaloilta ja muilta vahingoilta? Tämä on metsien hiilensidonnan elämän ja kuoleman kysymys.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Suomen Kuvalehden Puheenvuoro-osiossa.
