Odottaako kylpyläkulttuuria uusi nousu?

Oma aiempi urani Pöyry Arkkitehdeillä (nykyinen AFRY) keskittyi nimenomaan matkailurakentamiseen ns. Hospitality-yksikön vetäjänä. Olin mukana mm. Holiday Clubin useissa hankkeissa, joista toteutuivat Åre Ruotsiin vuonna 2004 ja Saimaa Lappeenrantaan vuonna 2011. Lisäksi Pietarin keskustaan valmistui Sokos Hotels Palace Bridge vuonna 2007.

Suomalainen kylpyläkulttuuri ei ole viime aikoina kovinkaan paljon muuttunut. Kylpylä on voitu suunnitella lapsiperheille tai paremmin pariskuntia ja vanhempaa väkeä palveleviksi rauhoittumisen paikoiksi. Tulevaisuudessa kylpylöiden täytyy selkeästi tunnistaa asiakkaidensa käyttäjäprofiilit ja teemoittaa toimintansa näiden profiilien mukaisiksi.

Kylpylät ovat perinteisesti markkinoineet suurten ikkunoiden kautta katsottavaa luontomaisemaa. Holiday Club Saimaa -kylpylä jouduttiin sijoittamaan osin maata vasten ja toisella puolella se rajoittuu muihin tiloihin. Siksi siellä maisema pitikin avata sisäänpäin, koska ei ollut ikkunoita, mistä katsella ulos. Sisälle toteutettiin Cirque du Soleil -henkinen, mustaa teatterilaatikkoa muistuttava sirkusmainen tunnelma. Lapset pitävät sirkuksesta ja aikuisetkin siitä tykkäävät, kun sirkusmaisuus toteutetaan taiteen keinoin.

Kylpylä on tärkeä toiminnallinen keskus

Kylpylät eivät ole vain rakennuksia, vaan usein laajempaan kokonaisuuteen kuuluvia toiminta- ja viihdekeskuksia, jotka tarjoavat kaikki lomalaisen haluamat vapaa-ajan palvelut. Holiday Club Saimaan ympärillä on 8 000 vuodepaikkaa käsittävä lomaresort-tyyppinen lomakylä. Sieltä löytyvät kaikki mökkiläisten tarvitsemat palvelut ja ajanvietemahdollisuudet. Siksi ympärillä on myös jääareena, joka on muutettavissa tapahtuma-areenaksi, sekä keilahalli ja ravintolamaailma, joka muodostuu erityyppisistä ravintoloista ja baareista. Kaikki tähtää siihen, että lomailijoille on tarjolla ajanvietettä ja kylpylä toimii osana toiminnallista keskusta, josta kaikki tarvittava löytyy.

Koulujen lomien rytmittäessä lomailemista, kylpylät joutuvat kilpailemaan esimerkiksi hiihtolomien viettopaikkana laskettelukeskusten kanssa. Koska sää ei aina suosi laskettelemista, monissa rinnekohteissa on siksi myös kylpylä. Silloin kylpylä toimii takuuvarmasti, kun ulkona ei ole mieluista olla.

Kylpylä voi tarjota myös ulkomaanmatkan korvikkeen. Tästä pyrkimyksestä kertovat Tropic- ja Caribia-nimet, joilla halutaan viestiä trooppisia olosuhteita tarjoavasta vaihtoehdosta niille, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa ulkomaille. Pandemia on ollut kaksiteräinen miekka kylpylöille: niiden toiminnallisuus on häiriintynyt, mutta toisaalta pandemian suljettua mahdollisuuden matkustaa ulkomaille, ihmiset ovat valinneet tilalle kylpylälomailun. Se on ollut kylpylöiden kannalta hyvin positiivista.

Ihmiset toivovat löytävänsä kylpylätunnelmaa myös uimahalleista. Siellä ei enää kuntoilumielessä vain uida, vaan nautitaan porealtaista ja hierovista suihkuista. Kylpylässä ei olekaan tarkoitus varsinaisesti uida, vaan lillua vedessä, kahlata ja istuskella suojaisissa poukamissa hierovien suihkujen äärellä nauttimassa ja viihtymässä.

Kylpylätoiminnan taloudellinen yhtälö ei välttämättä toimi, ellei kylpylöistä muodostu aidosti lomakylien toiminnallisia keskuksia. Niiden pitää olla vetovoimaisia ja houkutella ihmiset paikalle. Samaan tapaan kauppakeskuksissa ihmisille tärkeintä ei ole ostosten tekeminen, vaan se, että paikassa viihdytään ja vietetään aikaa.

Kylpylöiden ylläpito on kallista. Yksittäisenä palveluntarjoajana kylpylän on hyvin vaikea toimia, jos se asettaa pääsylippujen hinnat liian korkeiksi. Siitäkin syystä pitäisi pyrkiä synnyttämään kokonaisuuksia, joissa asiakkaat saavat haluamiaan palveluita.

Kylpyläsuunnittelu vaatii erikoisosaamista

Kylpylöiden energiatehokkuus – vai pitäisikö ennemmin sanoa ympäristörasite – on näkökulmana hyvin mielenkiintoinen. Jos ajatellaan, että kylpylä rakennetaan sen takia, ettei matkustettaisi ulkomaille, voidaan kylpylärakentamista pitää hiilikuorman vähentämisen kannalta globaalina ekotekona. Kylpylää saatetaan pitää itsestään selvästi energiasyöppönä, mutta esimerkiksi 30-asteinen allasvesi on sisäisessä kierrossa suodattuen vesitekniikkatiloissa. Näin lämpö säilyy, eikä karkaa viemäriin. Tästä syystä suihkuvedet aiheuttavat paljon suuremman energiahukan.

Saimaalla etsimme ja kokeilimmekin suihkuvesien varastoimista kellarissa suuriin säiliöihin, missä vedestä olisi otettu lämpö talteen ja vasta sen jälkeen laskettu ne viemäriin. Valitettavasti tekniset ratkaisut eivät vielä olleet toimivia. Saimaalla jääareena sijoitettiin tarkoituksella kylpylän viereen siten, että jäädyttämisestä syntyvä hukkalämpö ohjataan kylpylään. Tämän tyyppisiä prosesseja mietittiin 10 vuotta sitten ja niitä on kehitetty senkin jälkeen. Syy ei ole ollut pelkästään ekologinen, vaan myös rahaa säästyy, kun energiakustannukset pidetään mahdollisimman pieninä.

Suunnittelussa on kysymys myös materiaalivalinnoista, joilla vaikutetaan rakentamisen kustannuksiin. Esimerkiksi kylpylän allas tehdään yleisimmin betonista. Betonialtaan rakennuskustannukset voivat suoraviivaisesti laskettuna olla edullisemmat kuin esimerkiksi teräsaltaan. Mutta rakentamisen kustannuksia tarkasteltaessa voikin käydä niin, että teollisesti valmistetun teräsaltaan asentaminen on edullisempaa kuin erikoisbetonilla kuivumis- ja kovettumisaikoineen ja koeponnistuksineen, injektointeineen ja laatoituksineen toteutettu kylpylätila.

Tehdään saunasta vientituote

Meillä ei ole osattu tai kyetty tuotteistamaan saunamaailmaa, mikä on kansallisesti ajateltuna aika nolo asia. Saksankielisessä Euroopassa sauna on jo tuotteistettu, ja tarjolla on perinteisempien höyrysaunojen lisäksi suola-, tuoksu- ja terapiasaunoja. Saunamestarit palvelevat ja saunottavat ”oikeaoppisesti” asiakkaita. Suomalaiset saattavat pitää sitä tarpeettoman tieteellisenä, kun saunasta pitäisi mieluummin nauttia perinteisenä saunomisena. Haastaisin yritysmaailmaa kehittämään suomalaisen, kaupallisen saunavientituotteen. Siihen on hyvät mahdollisuudet, koska suomalaisella saunalla on lähtökohtaisesti hyvä markkina-arvo muualla maailmassa.

Paluu kylpyläsuunnitteluun

Holiday Club Saimaata suunnitellessani koin olevani omimmillani, ja olenkin kutsunut itseäni ”fun and games” -arkkitehdiksi. Esimerkiksi Saimaan kylpylään haimme ja toteutimme risteilylaivoilla näkemämme estradisuihkulähdemäisen saaren, jossa aikuisetkin voivat leikkiä suihkuilla. Sen suunnittelussa pidettiin huolta turvallisuudesta niin, ettei pienen lapsen sormi jää kiinni suuttimeen tai suihkuava vesi vie näkökykyä, kuten uhkakuvina esille nostettiin. Henkilöturvallisuus on tällaisissa paikoissa ehdottoman tärkeää ja siksi suunnittelijan on kyettävä ennakoimaan mahdollisia onnettomuusriskipaikkoja sekä varmistettava, ettei synny esimerkiksi huonosti valvottavia katvealueita.

Innovarch Oy kuului Vahanen-yhtiöihin, jotka ovat nyt liittyneet osaksi AFRYä. Se merkitsee minulle 10 vuoden jälkeen paluuta kylpyläsuunnittelun kotiin. Pöyry Arkkitehdeillä tekemäni kylpyläsuunnittelukohteet ovat nyt myös AFRYn yritysreferenssejä. Olen myös perehtynyt projektikantaamme, josta löytyy useita kylpyläsuunnittelukohteita. Lisäksi laajasta AFRY-porukastamme löytyy vankkaa kylpyläsuunnittelun osaamista. En puhu pelkästään arkkitehdeistä, vaan useista eri suunnittelualoista, kuten rakennefysiikan osaajista.

Kaikkiaan lämpimän höyrypaineen alaisten tilojen suunnittelu vaatii suunnittelijoilta erikoisosaamista. Uskonkin, että kykenemme kokoamaan jatkossa voittavan tiimin ja pääsemme hyppäämään takaisin kylpyläsuunnittelun pyörteisiin.