Turpeen vero nousee, mutta mitä tarkoittaa lattiahinta?
Budjettiriihessä päästiin sopuun turpeen energiaveron korotuksesta ja samalla myös uudenlaisesta mallista, jolla pyritään varmistamaan, että hallituksen tavoitteisiin turpeen energiakäytön puolituksesta päästään. Turpeen vero nousee ensi vuoden alusta lähes kaksinkertaiseksi nykytasosta, ja lisäksi valmistellaan malli, jossa turpeelle sovelletaan erillistä lattiahintaa päästöoikeuksille. Tämän tavoitteena on varmistaa, että matalillakin päästöoikeuksien markkinahinnoilla turpeen käyttö laskisi vähintään hallituksen tavoitteiden mukaisesti. Mallin toivotaan myös ratkaisevan ikuisuuskysymykseksi nousseen turveveron tason, jota vuodesta toiseen on säädetty ylös ja alas tasapainon ylläpitämiseksi.
Mitä tasapainoa tässä siis halutaan ylläpitää? Selvää on, että turpeen käyttöä on nopeasti vähennettävä päästötavoitteiden vuoksi, ja siihen erityisesti päästökauppa onkin ohjannut viime vuosina voimakkaasti. Turpeella on kuitenkin edelleen merkittävä rooli energiasektorilla mm. huoltovarmuuden ja energian toimitusvarmuuden vuoksi. Vaihtoehtoisena polttoaineena biomassalle se tarjoaa referenssihinnan myös energiantuotantoon ohjautuvalle puulle. Kun turpeen käyttökustannus kasvaa verojen ja päästökaupan vaikutuksesta, voi se samalla nostaa turvetta ensisijaisesti korvaavan biomassan hintaa. Uhkana on, että kannattavimmaksi käyttökohteeksi teollisuuden käyttämälle järeämmälle puullekin muodostuu polttaminen energiaksi. Tästä syystä turpeen veron nostossa ei kannata ampua yli. (Toki veron korotus myös nostaa kaukolämmön kustannuksia, ja hyvin nopea turpeen alasajo aiheuttaa monia muitakin haasteita eri toimijoille.)
Lattiahinnan toteutusmalli
Budjettiriihen tuloksena esitetty lattiahinta pyrkii taklaamaan tätä haastetta: turpeen käyttökustannuksen on noustava riittävästi, jotta käyttö varmasti laskee, mutta ei kuitenkaan ylimäärin. Lattiahinta päästöoikeuskustannuksille vähentää painetta nostaa turpeen veroa ”varman päälle”. Euroopan laajuisessa päästökaupassa hintakehitys on aina jossain määrin epävarmaa, eikä hallituksella ole siihen merkittäviä vaikutuskeinoja. Kansallinen, turpeelle sovellettava lattiahinta varmistaisi, että päästöhinnoittelu turpeelle on aina riittävä. Käytännössä lattiahinnan vaikutus on turpeen käyttäjälle sama kuin korkeampi vero silloin, kun päästöoikeuden markkinahinta laskee alle lattiahinnaksi asetetun tason.
Lattiahintaa on sovellettu päästökaupassa mm. Iso-Britanniassa, ja myös Alankomaissa se on ollut tarkoitus ottaa käyttöön sähköntuotantoon jo tämän vuoden alusta. Suomessa lattiahinnan toteutustapa vaatii pohdintaa ja huolellista valmistelua, jotta varmistetaan toivottu ohjausvaikutus ja ennustettavuus. Vähäisin ei ole kysymys siitä, mikä on oikea lattiahinnan taso. Pohdittavaksi tulee myös, mikä on lattiahinnan referenssijakso, miten se linkitetään turpeen käytön ajoittumiseen ja maksetaanko lattiahinta takautuvasti vai jatkuvasti päivittyvien referenssihintojen perusteella. Lattiahinnan tarve voi kuitenkin haihtua nopeasti, mikäli EU-komission esittämät tiukemmat ilmastotavoitteet hyväksytään ja päästökauppasektorin tavoitteita kiristetään.
Artikkeli on alun perin julkaistu Kauppalehdessä 17.9.2020.
