Radonmittaukset ja -korjaukset

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Koska radonia ei voi mitenkään aistia, on mittaaminen ainoa tapa saada radonpitoisuus selville. Radon syntyy maankuoressa uraanin ja toriumin hajoamistuotteena.

Pitkäaikainen oleskelu korkeassa radon-pitoisuudessa lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään. Suomessa n. 300 henkilöä saa vuosittain keuhkosyövän radonista.

Radon tulee huomioida jo suunnitteluvaiheessa, jotta vältytään valmiiden kohteiden radonkorjauksilta.

Radonin raja-arvot

Asunto- ja oleskelutilojen raja-arvot

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ionisoivasta säteilystä (1044/2018) 20 §:n mukaan asunnon ja muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³.

Asunnon radonpitoisuus määritetään radonpitoisuuden vuosikeskiarvona, joka mitataan tai mittauksen perusteella arvioidaan vuoden pituiselta yhtäjaksoiselta ajalta. Mittauksen on oltava yhtäjaksoinen ja kestettävä vähintään kaksi kuukautta, ja se on tehtävä syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Muun oleskelutilan radonpitoisuus lasketaan tilan käytön aikaisena radonpitoisuuden vuosikeskiarvona. Säteilyturvakeskuksen linjauksen mukaan taloyhtiöiden varasto-, harraste- ja saunatilat eivät ole asuntoja, joten niihin ei sovelleta asuntojen viitearvoa. Taloyhtiön itsensä ratkaistavaksi jää, millaisia pitoisuuksia niissä katsotaan hyväksyttäviksi.

Työpaikkojen raja-arvot

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ionisoivasta säteilystä (1044/2018) 19 §:n mukaan työpaikan radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) työtilassa, jossa työaika on suurempi tai yhtä suuri kuin 600 tuntia vuodessa. Radonpitoisuus lasketaan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvona.

Työperäistä altistusta koskeva viitearvo radonille on 500 000 becquereltuntia kuutiometrissä vuodessa (Bqh/m3/vuosi). Altistus lasketaan kaikissa työtiloissa vuoden aikana kertyneiden altistusten summana. Työperäistä altistusta koskevaa viitearvoa radonille ei sovelleta, jos työntekijä työskentelee ainoastaan työtilassa, jossa radonpitoisuus on työpaikan sisäilman radonpitoisuuden viitearvoa pienempi.

Työnaikaisen radonpitoisuuden laskemiseksi tarvitaan sekä purkkimittaus että jatkuvatoiminen mittaus, jotka on tehty samoissa olosuhteissa (ei korjaustoimenpiteitä näiden mittausten välissä).

Kiinteistöissä, joissa on ajastettu ilmanvaihto, voi radonpitoisuus olla työaikana huomattavasti pienempi kuin muina aikoina. Jos tällaisessa kiinteistössä purkilla mitattu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, voidaan tehdä työnaikaisen radonpitoisuuden selvittämiseksi vähintään viikon kestoinen, ns. jatkuvatoiminen radonmittaus.

Radonmittaus

Sisäilman radonpitoisuus (asunnot ja toimitilat) määritetään ensisijaisesti käyttämällä radonmittauspurkkia (integroiva mittaus), jota pidetään tiloissa vähintään kaksi kuukautta (mielellään kolme kuukautta), syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Radonmittauspurkki kertoo pitkän ajan pitoisuuden keskiarvon. Käytämme purkkimittauskissa STUK:in radonpurkkeja.

Radonkorjaus

Radonkorjaukset ovat yleisesti ottaen haastavia ja niissä edetään yleensä vaiheittain. Jos tehdään kaikki mahdolliset korjaukset heti tutkimatta tai selvittämättä tilannetta tarkemmin, on suuri riski vääriin korjauksiin tai ylikorjaukseen sekä kohtuuttoman suuriin korjauskustannuksiin.

Radonpitoisuutta voidaan alentaa mahdollisuuksien mukaan mm. olemassa olevan radonputkiston käyttöönotolla, radonin imupisteillä, rakenteiden tiivistämisellä, ilmanvaihtoteknisillä toimenpiteillä, radonkaivoilla tai yhdistämällä em. korjaustapoja.

Se, mitä korjauksia kannatta käyttää, riippuu korjattavan tilan käytöstä, rakenneratkaisuista, kohteen ilmanvaihdosta, painesuhteista sekä kohdetta ympäröivästä maastosta ja maaperästä. Pääsääntöisesti radonkorjauksissa edetään siten, että ensin tehdään työteknisesti helpompia ja kustannuksiltaan pienempiä korjauksia ja mitataan niiden vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen. Mikäli vaadittua radonpitoisuutta ei tehdyillä korjauksilla saavuteta, siirrytään raskaampiin korjauksiin.

Radonkorjausten jälkeen tulee tehdä virallinen purkkimittaus syyskuun alun ja toukokuun lopun (1.9.-31.5.) välisenä aikana vähintään kahden kuukauden kestävänä mittauksena.