Tampereen Pinninkadun alikulkusilta
Tampereen Pinninkadun alikulkusilta
Hanke toteutettiin Väyläviraston ja Tampereen kaupungin yhteishankkeena. Urakoitsijana oli Kreate Oy ja pääsuunnittelijana Suunnittelukide Oy. Suunnittelukide Oy on siirtynyt AFRYn omistukseen 1.4.2021.
Yleistietoa
Pinninkadun vanha silta oli rakennettu kahdessa vaiheessa vuonna 1928 ja 1950-luvulla. Silta oli elinkaarensa päässä ja uusiminen oli osa kaupungin laajempaa hanketta, jonka tavoitteena on parantaa aluerakenteen liikenteellistä toimivuutta etelä – pohjoissuunnassa kaupungin keskustan läpi Viinikan liittymästä Rantatunnelin itäiselle suuaukolle. Muita tavoitteita olivat liikenteen ja turvallisuuden parantaminen sekä liikenteen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentäminen. Sillan uusiminen mahdollisti myös raidegeometrian parantamisen.
Rakennettava silta toteutettiin teräsbetonisena jatkuvana ulokekaukalopalkkisiltana, jonka kokonaispituus on 62 m ja kokonaisleveys 17,2 m. Sillan vapaa korkeus on 4,0 m. Hanke toteutettiin Väyläviraston ja Tampereen kaupungin yhteishankkeena. Urakoitsijana oli Kreate Oy ja pääsuunnittelijana Suunnittelukide Oy. Suunnittelukide Oy on siirtynyt AFRYn omistukseen 1.4.2021.
Pinninkadun alikulkusillan uusimisesta laadittiin alustava yleissuunnitelma keväällä 2019 ja rakennussuunnittelu alkoi saman vuoden syksynä. Uusi silta rakennettiin nykyisen sillan viereen talven ja kevään 2020 aikana ja siirrettiin paikoilleen junaliikenteen liikennekatkon aikana juhannuksena 2020. Silta valmistui vuonna 2020 syksyllä ja loppuvuonna tehtiin siltapaikan viimeistelytöitä.
Erityispiirteet
Pinninkadun silta sijaitsee vilkasliikenteisen kaupungin sisääntuloväylällä, jossa kadun liikennemäärä on enimmillään noin 2400 ajoneuvoa/tunnissa. Liikennemäärä kasvaa entisestään suunnitellun maankäytön lisääntymisen myötä, kun alueelle rakentuu Kansi Areena ja suunnitteilla oleva Hämpin parkin laajennuksen ajoyhteys. Kadun työmatkaliikenteen ja siltakohteen eteläpuoleisen Viinikan liittymän ruuhkautumisen estämiseksi tieliikenteeseen vaikuttavia töitä ei tehty arkipäivinä klo 06–18 välisinä aikoina. Töitä tehtiin myös yöaikaan liikenteen ehdoilla.
Aikataulu määräytyi osana Tampere - Jyväskylä rataosan laajempaa rautatieliikennejärjestelyä, jossa koko rataosa oli suljettuna liikenteeltä juhannuksena 60 tunnin ajan. Katkon aikana oleva silta raiteineen purettiin ja uusi silta siirrettiin paikoilleen raidetöineen. Katuliikenne katkaistiin kuuden vuorokauden ajaksi sillan siirtoon valmistautumisen ja sillan siirtorakenteiden purkutöiden ajaksi.
Suunnittelunäkökohtia
Pinninkadun alikulkusilta sijaitsee laajan geologisen ruhjeen reuna-alueella (Pyhäjärven ruhje). Kallion pinta on sillan kohdalla jyrkässä luiskassa ja kallion pinnan syvyys ja kaltevuus vaihtelevat sillan poikkisuunnassa merkittävästi. Siltapaikalla oli runsaasti putkistoja kadun alla paalutustöitä estämässä. Porapaalutus jouduttiin tekemään tiukoin reunaehdoin nykyisen sillan perustusten yhteyteen. Porapaalutustyö oli pohjarakennusteknisesti erittäin vaativa ja poraussyvyydet vaihtelivat useita kymmeniä metrejä. Porapaalutustyö jouduttiin tekemään raide- ja katuliikenne huomioiden. Vanhan sillan rakenteita seurattiin rakennustyön aikana jatkuvasti painumaseurantamittauksilla, joilla varmistuttiin, ettei rakentamisesta aiheutunut haittaa käytössä olevalle sillalle.
Pinninkadun alikulkusilta tehtiin siirtomenetelmällä liikennekatkon aikana. Osa siirtokiskoista perustettiin paaluille ja osa jouduttiin tekemään maanvaraisesti, koska paalujen lyönti tilanpuutteen ja kunnallistekniikan vuoksi ei ollut mahdollista. Siirtoratojen jälkeen tehtiin sillan telineet ja muotit katuliikenteen ehdoilla. Sillan raudoitus oli sovittu tehtäväksi osittain myös viikonloppuisin, jotta alkuperäinen kannen betonointi piti rakentamisen tiukassa aikataulussa.
Suunnitteluprosessin aikana ilmeni tarve näyttävään ja erottuvaan sisääntuloporttimaiseen kokonaisuuteen. Taideyhteistyökumppaniksi valittiin ROP-taiteilijaryhmä. Suunnittelussa hyödynnettiin dronella tehtyjä pistepilvikuvauksia siltapaikalta. Pistepilvimallin päälle tehtiin teline- ja siltasuunnittelua visuaalisesti oikeisiin paikkoihin sekä voitiin arvioida toteutettavuutta ja ulkonäköä.
Ulkoasu
Vanha silta oli vuodelta 1928. Junarata Haapamäelle kulki tästä jo aiemminkin, vuodesta 1882. Jollain keinolla tamperelainen apteekkari ja tehtailija G. A. Serlachius oli saanut muutettua jo sovitun ratalinjan Näsijärven länsipuolelta Näsijärven itäpuolelle. Rata kulkee Vilppulan kautta, jonka lähellä hänen tehtaansa sijaitsivat.
Vuoteen 1971 asti silta oli ainoa raideyhteys Tampereelta pohjoiseen, jolloin valmistui Tampere-Parkano-Seinäjoki rata. Oli siis luonnollista valita junakalusto ja liike taiteen teemaksi. Kaupunki piti erittäin tärkeänä sillan ulkoasua, koska silta toimii ”Tampereen porttina” saavuttaessa kaupunkiin etelän suunnasta kolmostietä pitkin. Taide-elementtien värimaailman lähtökohtana oli punatiilisten tehtaiden kaupunki, Tampere. Alkuperäisen rautatiesillan kiviä käytettiin uuden sillan tukimuureissa. Tukimuurin kiviin on kaiverrettu piirustuksia eri aikojen vetureista ja liikkeeseen ja aikaan liittyviä tekstikatkelmia. Verhouksessa käytettiin myös uusia kivilaattoja, joihin on kaiverrettu piirustuksista ja teksteistä muodostuva kokonaisuus. Sillan paalujen ympärille toteutettiin muotoiltu ja perforoitu teräslevy, joka loistaa pimeällä pilareita valaistaessa sisäpuolelta. Radan kaiteisiin toteutettiin murrettujen oranssien ja punaisen sävyjen väriliuku, joka tuo liikkeen tuntua paikalla olevaan siltaan.
Kiinnostuitko palveluistamme?
Ota yhteyttä: Jukka Rusila
This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.