Rakenteiden sisältämien PAH-yhdisteiden arvioinnissa materiaali, rakenne ja rasitustekijät on tutkittava kokonaisuutena
AFRYn ja Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sisäilmaongelmien ratkaisemisessa sekä korjaus- ja purkutarpeen arvioinnissa
Tuoreen tutkimuksen perusteella rakennusmateriaalien sisältämät PAH-yhdisteet ovat harvoin sisäilmariski, jos rakenteet ovat ehjät ja ilmanvaihto on kunnossa. Terveydellisesti haitallisia PAH-yhdistepitoisuuksia saattaa kuitenkin syntyä, kun rakenteita lähdetään avaamaan. Rakenteiden sisältämien PAH:ien arvioinnissa onkin tärkeää tutkia päästöriskiksi arvioitu materiaali, rakenne ja siihen kohdistuvat rasitustekijät kokonaisuutena. AFRYn ja Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sisäilmaongelmien ratkaisemisessa sekä korjaus- ja purkutarpeen arvioinnissa.
Suomalaisissa rakennustuotteissa on käytetty 1950-luvulle saakka varsin yleisesti PAH-yhdisteitä sisältäviä lähtömateriaaleja kuten kivihiilipikeä, kivihiilitervaa ja kreosoottiöljyä. PAH-pitoiset rakennustuotteet ovat tyypillisesti rakenteiden sisällä ja niiden vaikutukset sisäilmaan vaihtelevat.
On tavanomaista, että PAH-yhdistepitoiset materiaalit eivät aiheuta mitään havaittuja haittoja ja niiden olemassaolo selviää vasta rakenteita muista syistä avattaessa. Mikäli haittoja ei koeta, pelkästään PAH-yhdistepitoisten materiaalien läsnäolo rakenteissa ei yleensä edellytä toimenpiteitä.
PAH-yhdisteet ovat harvoin sisäilmariski, jos rakennusmateriaalit ovat ehjiä ja ilmanvaihto on kunnossa
Tutkimuksen tulosten perusteella materiaalin PAH-yhdistepitoisuus ei kuvasta suoraan materiaalin aiheuttamaa haittaa, vaan haitan arvioinnissa on tärkeää tutkia päästöriskiksi arvioitu materiaali, rakenne ja siihen kohdistuvat rasitustekijät kokonaisuutena.
Erittäin korkeatkaan rakennusmateriaalien PAH-pitoisuudet eivät yleensä nosta pitoisuuksia sisäilmassa terveydelle haitalliselle tasolle rakennusten normaaleissa käyttötilanteissa. Rakenteiden avaaminen ja purkutyö sitä vastoin voivat aiheuttaa merkittävääkin altistumista, mikäli työturvallisuudesta ja ympäristön suojaamisesta ei huolehdita.
Toisinaan rakenteissa olevat PAH-yhdistepitoiset materiaalit alkavat aiheuttaa haittoja rakennuksen muutos- ja korjaustöiden jälkeen, kun pintarakenteita ja PAH-yhdistepitoisia materiaaleja on syystä tai toisesta rikottu. Tällöin tulee selvittää tapauskohtaisesti soveltuvat menetelmät rakenteiden päästöjen hallitsemiseksi.
Etenemismalli PAH-yhdisteitä sisältävien rakennusmateriaalien riskien ja toimenpidetarpeiden arvioimiseen
PAHSIS-hankkeessa tarkennettiin THL:n ohjeita tutkimusmenettelystä tilanteessa, jossa rakenteissa epäillään olevan PAH-yhdistepitoisia materiaaleja. Malli on tarkoitettu rakennusalan ammattilaisille ja se on kuvattu raportissa.
Mallissa edetään viidessä vaiheessa: 1) Lähtötietoihin tutustuminen ja aistinvarainen arviointi 2) Ilmanäytteenotto 3) Materiaalinäytteenotto ja rakennetutkimukset 4) Kokonaisuuden arviointi 5) Korjaustarpeen ja -menetelmien arviointi.
Sisäilmasta otettujen näytteiden avulla saadaan tieto sisäilman PAH-yhdistepitoisuuksista ja yhdistekirjosta. Näytteenotossa tulee huomioida mahdolliset olosuhdevaihtelut. Erityisesti rakenteen lämpeneminen saattaa lisätä päästöjä, joten tarvittaessa sisäilmanäytteenotto toistetaan eri olosuhteissa.
Jäteluokituksen raja-arvoja ei tule käyttää sisäilmariskien arvioinnissa
Aiemmin PAH-yhdistepitoisten materiaalien haitallisuuden arvioinnissa on toisinaan käytetty virheellisesti PAH(16)-yhdisteille annettuja vaarallisen jätteen raja-arvoja (Vna 221/2013). Kyseisiä raja-arvoja ei ole tarkoitettu rakennusten käytettävyyden arviontiin tai korjaustarpeen ja korjaustapojen määrittämiseen, vaan ne on asetettu yksinomaan purkutyön ja jätteenkäsittelyn ja -sijoituksen työ- ja ympäristöturvallisuuden näkökulmasta. Jäteraja-arvojen virheellinen tulkitseminen on toisinaan johtanut riskien yliarviointiin ja tarpeettomiin ja kalliisiin purkutöihin.
Naftaleenin hajukynnys määritettiin uudelleen – ratapölkynhaju on naftaleenin hajua parempi indikaattori
Kirjallisuudessa esitetyn ristiriitaisen ja vanhentuneen tiedon takia tutkimuksessa määritettiin uudelleen naftaleenin hajukynnys hajupaneelin avulla. Hajukynnyksen ylittäväksi pitoisuudeksi todettiin 3,2 µg/m3. Tämä on noin 50 % pienempi kuin kirjallisuudesta löydetty pienin hajukynnysarvo naftaleenille (7 µg/m3).
Vaikka naftaleenin pitoisuus alittaisi hajukynnyksen, tilassa voi olla muita PAH-yhdisteitä, jotka aiheuttavat hajua. Naftaleeneja raskaampien yhdisteiden hajukynnys voi olla naftaleenia matalampi, ja hajun luonne naftaleenia häiritsevämpi. Naftaleenin haju ei tästä syystä sovellu rakennusmateriaalien sisäilmavaikutusten indikaattoriksi, vaan hajujen osalta soveltuvin indikaattori on ns. ratapölkynhaju.
Hanketta rahoittivat Työsuojelurahasto, AFRY (Vahanen Rakennusfysiikka Oy) ja Työterveyslaitos.
Raportti: Rakennusmateriaalien sisältämien PAH-yhdisteiden vaikutus sisäilman laatuun. PAHSIS-tutkimusprojektin loppuraportti (AFRY 2024). Jarno Komulainen, Miia Pitkäranta, Pauli Sekki, Paula Wuokko, Aku Helin, Evgeny Parshintsev, Tiina Santonen.
Lisätiedot
Jarno Komulainen, tiimipäällikkö, AFRY Rakennusfysiikka, puh. 040 826 6810, jarno.komulainen[at]afry.com
Miia Pitkäranta, vanhempi asiantuntija, AFRY Rakennusfysiikka, puh. 040 751 3883, miia.pitkaranta@@afry.com
Evgeny Parshintsev, tuotepäällikkö, Työterveyslaitos, puh. 050 598 2103, evgeny.parshintsev[at]ttl.fiarshintsev[at]ttl.fi
