Vesivahinko! Näin vältät yleisimmät sudenkuopat vahinkokorjauksissa

Tulen aiheuttaman tuhoutumisen sekä sammutusveden kastelemien rakenteiden lisäksi noki ja lämpö aiheuttavat omat selvitettävät asiat rakenteissa. Vahinkojen laajuus ja vaikuttavuus vaihtelevat hyvin paljon. Vahingoista aiheutuu aina haittaa rakenteiden lisäksi rakennuksen omistajalle sekä käyttäjille.

Olen Ville Pasanen AFRYn Rakennusfysiikka-liiketoimintayksikön vahinkopalveluiden palveluvastaava. Tässä blogitekstissäni jaan tietoa sekä omia kokemuksiani rakennusten vahinkojen käsittelyyn ja korjausprosessin onnistumiseen liittyen. Vahingot ovat ennalta arvaamattomia, ja niiden hoitaminen vaatii nopeita toimia. Nopea tarttuminen vahinkoprosessiin edistää tavoitteeseen pääsemistä, eli rakennuksen normaalitilaan palautumista. Vahingon hoitamisen alussa eli alkukartoitusvaiheessa tehdään suurimmat linjavedot korjauksen laajuuteen, aikatauluun ja kustannuksiin liittyen.

Vahinkokorjausprosessin hallitseminen edellyttää Suomen lainsäädännön tuntemusta

Ennen itse vahinkoprosessiin siirtymistä, on tiedettävä Suomen lainsäädäntöön liittyvät seikat, jotka ohjaavat ja muodostavat raamit kaikelle rakentamiselle. Niin kuin tavanomaisessa uudis- ja korjausrakentamisessa, myös kaikissa vahinkotapauksiin liittyvissä toimenpiteissä tulee aina noudattaa lakien ja asetusten määräyksiä sekä hyvää rakentamistapaa. Esimerkiksi terveydensuojelulain mukaan toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä, joka ohjaa jälkivahingontorjuntaa sekä prosessin aloittamista nopeaan toimintaan. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakentamislupa tarvitaan, jos korjaus kohdistuu vähäistä merkittävämmässä määrin toimenpidealueessa todetun terveyshaitan poistamiseen. Rakennushankkeeseen, eli vahinkotapauksissa korjauksiin ryhtyvänä toimii aina kiinteistön omistaja, joka vastaa tälle maankäyttö ja rakennuslaissa määritellyistä velvoitteista, kuten rakentamisluvan hankkimisesta. Näissä asioissa kiinteistön omistajaa auttaa rakentamisen asiantuntijat.

Alkukartoituksessa määritetään vahingon laajuus ja luokitellaan vahinko. Suurin osa tapahtuvista vahingoista on vähäisiä vahinkoja, jolloin riittävä korjaustoimenpiteiden määrittäminen voidaan tehdä jo alkukartoituksen yhteydessä ja korjausprosessi pystytään viemään läpi ilman lisäselvityksiä ja laajempaa suunnittelua. Erityistä huomiota tarvitsevat kuitenkin vaativat vahinkotapaukset, joissa rakentamista koskevien velvoittavien asetusten ja ohjeiden vaatimustason toteutuminen korostuu. Vaativana vahinkoa voidaan pitää, jos mm. vahingon vaikutusalueella on riskirakenteita tai laaja-alaisia mikrobivaurioita, vaikutusalue on yleisesti laaja tai kyseessä on vähäistä merkittävämpi viemärivesi- tai palovahinko. Myös vahingot, joiden takia joudutaan uusimaan kantavia rakenteita tai muuttamaan rakenteen rakennusfysikaalista toimintaa, käsitellään vaativana vahinkona.

Vahinkokartoitus ja jälkivahingontorjunta tulee aloittaa nopeasti heti vahingon havaitsemisen jälkeen. Usein pelastuslaitos ohjaa vahingon kärsijää oikeaan suuntaan, mutta mikäli kyseessä ei ole viranomaisia vaativa hätätilanne, tulee kiinteistön omistajan hankia hätäapu lähimmiltä jälkivahingontorjuntaan erikoistuneilta JVT-liikkeiltä. Aika on olennainen tekijä lisävahinkojen ja vaurioiden laajenemisen estämisessä, ja siksi välittömät jälkivahingontorjunnan toimenpiteet tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Nopeilla ja oikein kohdistetuilla toimenpiteillä korjausprosessi saadaan alkuun tehokkaasti ja kiinteistön omistajalle kohdistuvat haitat minimoitua.

Vahinkokorjausten sudenkuopat vesivahinkotapauksissa

Vahinkokorjauksen onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Jälkivahingontorjunnan toimenpiteet, alkukartoitusmenetelmät ja korjaustoimet määritetään aina tapauskohtaisesti eri vahinkotilanteissa. Vahingon korjausprosessi käynnistyy vahingon tapahtumisen jälkeen usein JVT-liikkeen ensikäynnillä tehtävällä alkukartoituksella ja tilanteen dokumentoinnilla, jonka yhteydessä tehdään usein välttämättömimmät lisävaurioita estävät toimenpiteet. Näistä toimenpiteistä merkittävimmät ovat turvallisuuden varmistaminen, irtoveden poistaminen, uudelleen kastumisen estäminen sekä rakennuksen tai rakenteen tuuletus ja kuivattaminen koneellisesti. Näillä toimenpiteillä on merkittävä vaikutus rakenteiden vaurioitumisen ja määritettävän korjauslaajuuden kannalta.

Alkukartoituksessa tehdään suuria aikatauluun ja kustannuksiin liittyviä päätöksiä vahinkoprosessin kokonaisuuden kannalta. Alkukartoituksessa on tärkeää tunnistaa vahingon kärsineen rakennuksen erityispiirteet ja huomioida ne kartoitus- ja korjausmenetelmiä valittaessa. Vuotoveden kulkureitit ja leviämisalue on selvitettävä vahingon laajuuden ja vaikuttavuuden määrittämiseksi.

Vuotoveden kulkureittien selvittämisessä rakenteiden toteutustapa ja suunnitelmien mukaisuus on tarkastettava, jotta voidaan ymmärtää missä kohdassa rakennetta vuotovettä voi olla, miten vesi on päässyt rakenteeseen ja minne vuotovesi on voinut kulkeutua rakenteessa tai rakennetta pitkin. Kokemusperäisesti painovoiman avulla vuotovesi voi kulkeutua esimerkiksi sähköputkia, höyrynsulkumuoveja tai koolausrakenteita pitkin sivuttaissuunnassa hyvinkin kauaksi vuotokohdasta. Tämän lisäksi kapillaarisesti siirtynyttä kosteutta voi olla vuotoalueella myös sivuttaissuunnassa. Yksi esimerkki diffuusion ja konvektion avulla siirtyvästä vuotovedestä on lämpövesiputkien vuotovahingot, joissa hallitsemattomasti sisätiloihin vuotava kuuma vesi voi kulkeutua hyvinkin laajalle alueelle vesihöyrynä ja tiivistyä viileisiin pintoihin kulkeutuen näin rakenteisiin. Lisäksi ilmassa oleva kosteus voi kulkeutua vesihöyryä läpäisevien materiaalien läpi rakenteisiin ja tiivistyä olosuhteiden mukaan eri kerroksiin, kuten esimerkiksi yläpohjassa aluskatteen alapintaan. Nämä ovat erikoistapauksia, joita harvemmin tapahtuu, mutta mikäli alkukartoituksessa havaitaan tähän viittaavia riskejä, tulisi prosessissa mukana olevilla ”hälytyskellojen soida” asian varmistamiseksi.

Arvioi vahingon seuraukset rakenteille

Usein kohteen rakennesuunnitelmia ei ole käytettävissä alkukartoituksen aikana. Toisaalta rakenteissa on usein myös suunnitelmista poikkeavia rakennekerroksia, jotka olisi hyvä selvittää mahdollisuuksien mukaan kartoituksen yhteydessä. Kun vahingon vaikutusalueella olevat rakenteet ja vuotoreitit on selvitetty ja tiedossa, täytyy arvioida vahingon seurauksia rakenteille, jotta voidaan määrittää oikeat korjaustoimenpiteet. Rakenteissa käytettyjen materiaalien kosteudensietokyky ja rakenteen kokonaisuuden vauriosietoisuus vaikuttavat merkittävästi rakenteeseen määritettäviin korjaustoimenpiteisiin. Jokaisella rakenneratkaisulla on oma yksilöllinen kosteustekninen toiminta, jossa rakenne voi olla hyvin tai huonosti kuivuva. Käytetyt materiaalit voivat olla myös herkästi vaurioituvia tai hyvinkin vauriosietoisia. Esimerkiksi massiivikivirakenteet ovat usein vauriosietoisia kastuessaan, mutta niiden kuivattaminen voi kestää pitkäänkin. Kivirakenteiden sisällä oleva eristelevy muuttaa tilannetta ja rakenne onkin kivirakenteen pitkän kuivumisajan takia kastuessaan hyvinkin vaurioherkkä.

Rakenteen kosteustekniseen toimintaan vaikuttaa myös jo ennen vahinkoa rakenteeseen kohdistunut ulkoinen kosteusrasitus tai muuten jo rakenteessa oleva jäännöskosteus. Näissä ulkoisista kosteusrasituksista yleisin on maaperästä rakenteisiin kapillaarisesti siirtyvä kosteus, joka tulee usein vastaan alapohjien ja maanvastaisten seinärakenteiden vahinkokartoituksissa. Kartoituksessa ja vahingon korjausprosessissa tulee erottaa rakenteessa jo ollut kosteus rakenteeseen vahingon yhteydessä kulkeutuneesta kosteudesta. Rakenteen kosteustasapainotilassa esim. maanvastaisessa alapohjarakenteessa, voi olla maaperästä rakenteeseen siirtynyttä kostetta ilman, että se aiheuttaa rakenteessa ongelmia. Eli rakenne sietää kyseisen kosteusrasituksen. Vahinkokartoituksen yhteydessä saatetaan tulkita väärin jo rakenteessa ollut kosteus vahingon aiheuttamaksi kosteudeksi. Tällöin tehdään virheellisiä johtopäätöksiä korjaustarpeesta ja -laajuudesta.

Jäännöskosteutta voidaan havaita myös uusissa tai rakenteilla olevissa rakenteissa, joissa esimerkiksi uusissa tai muuten tuoreissa betonivaluissa saattaa olla hyvinkin korkeita kosteuspitoisuuksia ilman, että se johtuu vahingosta tai aiheuttaa ongelmia rakenteessa. Näiden seikkojen huomioimisella vältetään vaurioiden uusiutumista tulevaisuudessa sekä vähennetään turhia korjauksia. Ylikorjaamisella on ikäviä vaikutuksia esimerkiksi korjausten aikatauluun ja näin ollen suoraan kiinteistön käyttäjään tai omistajaan.

Kiinnitä huomiota tutkimusten ja mittausten luotettavuuteen

Kun edellä mainitut seikat on huomioitu ja kosteusmittauksissa on saatu normaalista poikkeavia mittaustuloksia, tulee kartoittajan kiinnittää huomiota mittausten luotettavuuteen ja muihin mahdollisiin virhetekijöihin. Näiden arvioimiseen on käytettävissä RT-ohjekortti (RT-103333), jossa on esitetty erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kosteusmittaustulokseen. Mahdollisimman tarkkaa kosteusmittaustulosta tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää vahinkotapauksen kartoitukseen soveltuva mittaustarkkuus, joka on hyvä ymmärtää jo ennen kuin aloitetaan mittaaminen. Kartoitettaessa vahingon laajuutta voidaan käyttää hyvinkin epätarkkoja mittausmenetelmiä, joilla pystytään kartoittamaan nopeasti laajoja alueita. Näissä mittauksissa mittauksen epävarmuus voi olla jopa luokkaa ± 10 % RH. Tärkeintä on löytää rakenteen normaali olosuhde ja siitä poikkeavat olosuhteet. Kun laajuus on määritetty, täytyy rakenteeseen mahdollisesti tehdä tarkempia mittauksia, jotta voidaan määrittää kuivaus- tai uusimistarve. Kuivatusten jälkeen kosteusmittauksissa mittaustarkkuus korostuu erityisesti käytettäessä kosteudesta herkästi vaurioituvia pintamateriaaleja, jolloin mittauksissa tavoitellaan usein ± 1…3 % RH mittaustarkkuutta.

Jotta korjausurakoitsija pystyy suorittamaan vahingon korjauksen riittävässä laajuudessa, tehokkaasti ja oikein, on hyvä tehdä korjaussuunnitelma vahingon vaativuuteen nähden riittävän pätevän suunnittelijan toimesta. Suunnitelman laajuus ja kattavuus vaihtelevat aina vahingon laadun mukaan, mutta suunnitelmallisuus auttaa aina kokonaisuuden hallinnassa. Vahingon korjaamisen kannalta hyväksi todettu tapa on esittää rakennetyyppikohtaiset ja mahdollisimman tarkasti rajatut toimenpiteet vahinkoalueella. Tällöin usein vältytään ylikorjaamiselta ja sen aiheuttamilta yllätyksiltä mm. aikatauluun ja kustannuksiin. Esimerkkinä rakenne, joka olisi voitu kuivattaa ja toteuttaa toisenlaisella rakenneratkaisulla toimivaksi onkin purettu ja tästä syystä uuden rakentamiseen menee kaksinkertainen määrä aikaa, tämä aiheuttaa näin haittaa kiinteistön käyttäjälle sekä tuo ylimääräisiä kustannuksia projektille. Ylikorjaamista suositellaan välttämään myös ympäristön näkökulmasta, sillä kaikki tarpeeton rakentaminen lisää hiilijalanjälkeä.

Lopuksi nostan esille kolme pääkohtaa, jotka huomioimalla vahingonkorjausprosessi onnistuu.

• Huolellinen alkukartoitus ja dokumentointi
• Vahingon vaativuuden mukaiset pätevät asiantuntijat
• Tarkoituksenmukaiset toimenpiteet perustuen analyysiin

Lisätietoa vahinkoprosessiin liittyen löytyy Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaaminen -ohjeesta.